SATAKUNNAN lennoston edustalle Pirkkalassa tupsahti viime viikon keskiviikkona erikoinen kaksikko. Kyseessä eivät olleet iltalomilta takaisin kömpivät alokkaat, vaan portille saapui kaksi karkuteillä ollutta hevosta.
”Sain kahdeksalta aamulla tutultani puhelun, että ovatko nämä teidän hevosia”, lempääläläisen talli Valkyrian toinen tallinpitäjä Kiti Salo kertoo.
Kuvan perusteella Salo tunnisti karkurikaksikon Valkyria-tallin Harriksi ja Auraksi.
”Sitten lähdin jo itse kohti tallia. Siinä vaiheessa soittelivat jo poliisitkin, että olemme tällä näitä jahtaamassa”, hän muistelee tapahtumarikkaan aamun tunnelmia.
Paikalle tilannetta ihmettelemään ilmestyi myös sotilaspoliisi.
”Sitten nämä sankarit olivat lähteneet ampumaradalle päin. Viimeinen soitto poliisilta oli sellainen, että täällä saattaa kohta alkaa paukkua ja hevoset ovat nyt ampumaradan lähellä. Sekään ei ehkä kauhean miellyttävä yllätys olisi ollut aamuun.”
KITI Salo lähti noutamaan karkurikaksikkoa naapurin kanssa trailerilla.
”Ajeltiin Pirkkalantien varteen etsimään ja hetken aikaa pyörittiin siinä. Sitten näimme poliisiauton ja siellä poliisi seisoi vähän matkan päässä karkulaisista”, Salo kertoo.
Poliisia kaksikko oli aikaisemmin pinkonut karkuun, mutta tallinpitäjän avustuksella hevoset saatiin palautettua vahingoittumattomina kotiin.
”Kävelin sinne lähemmäs ja huutelin, niin nuohan tulivat suoraan luokse.”
TALLI Valkyria sijaitsee Pirkkalan ja Lempäälän rajan lähellä Lempäälän puolella. Matkaa Satakunnan lennoston portille on tallilta tietä pitkin yli kolme kilometriä.
”Ovat ne saaneet aikamoisen reitin rämpiä”, Salo kuvailee.
Hänen mukaansa hevoset eivät ole aikaisemmin olleet sillä alueella, johon ne nyt suuntasivat. Tehty reissu vaati vaivannäköä, sillä hevoset olivat menneet läpi sähkölangoista ja laudoista.
”Kun ne löytyivät, vieressä oli peura syömässä. Se lähti siitä karkuun. Näiden tarhan vieressä pyörii paljon peuroja. En tiedä, olisivatko ne voineet lähteä peuran perässä tuonne.”
KARKUTEILLÄ olleille Harrille ja Auralle seikkailu oli ainutkertainen, sillä hevoset eivät ole aikaisemmin karanneet näin pitkälle. Karkuretkellä vierähti tallinpitäjä Salon mukaan vähintään 6–7 tuntia, sillä automaatin kahden aikaan yöllä annostelemat heinät olivat aamulla syömättä.
”Ne molemmat ovat tosi kilttejä. Jos ne tuonne karkaavat, niin kenenkään ei tarvitse siellä pelätä. Ne antavat tutuille hyvin kiinni, mutta ovat vähän sellaisia velmuja – pitäisi olla tekemistä koko ajan”, Salo kertoo.
Iso rooli karkureiden saamisessa kotiin oli pirkkalalaisten aktiivisilla Facebook-ryhmillä. Myös naapurustossa ollaan mahdollisten karkureiden varalta tarkkana.
”Kyläläiset laittavat viestiä ja tiedetään aika hyvin, kenen eläimiä on”, hän kehuu.
Tulevaisuudessa Harrin ja Auran on hankalampi lähteä kotitallistaan livohkaan.
”Mehän jo lisäilimme tuonne vähän lankoja, lautoja ja kaikkea. Saadaan sitten kaverit pysymään jatkossa täällä.”
