KYYTÖT, suomenlampaat ja kanat paistattavat päivää Haltijan tilan pihapiirissä Vesilahdella. Tuuheahäntäinen kissa tervehtii pihaan tulijaa uteliaasti ja lähtee tassuttelemaan mukana tilapuodille päin.
Leppoisasta meiningistä huolimatta kaikki eläimet ovat koko ajan töissä. Lehmät tuottavat maitoa ja kanat munia tilakahvilan tarpeisiin. Lampaista saadaan villaa, taljoja ja lihaa tilapuotiin. Vähemmän näkyvissä pörisevät mehiläiset pölyttävät viljelykset ja kokkaavat hunajaa. Kissa pitää tuhoeläimet poissa.
Lehmien työpanoksessa maitoakin tärkeämpi artikkeli on lanta. Haltijan tilalla harjoitetaan biodynaamista viljelyä, joka perustuu omavaraisuuteen ja suljettuun ravinnekiertoon. Eläimet syövät tilan pelloilla kasvatettua rehua ja tuottavat samoille pelloille lantaa, joka kasvattaa uutta rehua ja siinä sivussa valtavan valikoiman erilaisia vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.
– Tilakokonaisuus sykkii ja elää karjanlannasta. Siitä ja yrteistä tehdään biodynaamista valmistetta, joka ohjaa kompostoitumista niin, että ravinteet ovat helposti kasvien ja maan eliöstön hyödynnettävissä. Lisäksi tehdään piisuihketta, joka vahvistaa kasvien vastustuskykyä ja edistää sadon kypsymistä sekä aromien muodostumista, Ira Hellsten kertoo.
MUMMOLAN maku saattaa liittyä siihen, että tilalla ei käytetä mitään nykyajan kemikaaleja. Pesuaineetkin ovat tarkasti valittuja.
– Biodynaamisesti viljellyt vihannekset ovat ihan eri makuisia kuin tavanomaisesti tuotetut. Asiakkaat sanovat, että täältä hankittu ruoka maistuu mummolalta, Anniina Forsman sanoo.
Myrkyttömyydellä ja itse tehdyillä lannoitteilla varmistetaan, että maa voi sadonkorjuun jälkeenkin hyvin. Näin toteutetaan biodynaamisen viljelyn ohjenuoraa: jätä maa jälkipolville elävämpänä ja hedelmällisempänä kuin sen olet saanut.
Tässäkin karjalla eli lehmillä ja lampailla on iso rooli. Ne hoitavat maisemaa ja erityisesti uhanalaisia laidunbiotooppeja. Karjanlanta ravitsee pieneliöstöä, mikä nostaa maan siemenpankista esiin kasveja, jotka eivät muunlaisessa ympäristössä pärjää. Lanta elättää myös hyönteisiä, jotka houkuttelevat lintuja. Karjatiloilla pääskysetkin voivat hyvin.
Ira Hellsten ja Anniina Forsman sekä aviomiehet Ari Hellsten ja Pauli Forsman vastaavat Haltijan tilan viljelystä ja karjanhoidosta. Lisäksi tilalla toimii Osuuskunta Uusruukki, joka on mukana puutarhaviljelyssä, ravintolatoiminnassa ja tapahtumien sekä kurssien järjestämisessä.
Kurssivalikoima kertoo paljon Haltijan ekologisesta ideologiasta. On luonnonkoru-, kasvivärjäys ja mehiläisvahatuotekursseja. Kesällä voi maksaa kassalle kukkakimpun ja käydä itse poimimassa kimpun puutarhasta. Syyskuussa voi tulla nostamaan omat perunat suoraan pellosta.
– Lapsille perunannosto on kuin aarteenetsintää, Pauli Forsman sanoo.
Jos aktiviteetit eivät kiinnosta, lähiruokapäivänä Haltijaan kannattaa tulla syömään. Vuosi sitten valmistuneessa lounaskeittiössä biodynaamisen puutarhan sato muuttuu esimerkiksi naudanlihapurilaisiksi. Tilapuodissa myydään koko kesän kauden vihanneksia ja juureksia: kurkkua, chiliä, kaaleja, lanttua, mangoldia, perunaa, porkkanaa, punajuurta, papuja, tomaatteja, yrttejä, kukkia…
– Monimuotoisuus on biodynaamisessa viljelyssä tärkeää. Kun mitään kasvia ei viljellä valtavaa alaa, tuhohyönteisten on vaikea löytää omaa kohdekasviaan, Ira Hellsten selittää.
Tilapuodissa on aina tarjolla myös hunajaa, karitsan ja naudanlihaa sekä tilan lampaiden villasta kehrättyä lankaa ja käsitöitä.
Kesäaikaan Haltijan tila on avoinna torstaista sunnuntaihin. Kahvileipien ohella tarjolla on ollut keittolounasta, muikkupitsaa, vohveleita, juureen leivottua ruisleipää ja oman tilan kyytönmaidosta tehtyä leipäjuustoa. Aitoja maalaismakuja.
BIODYNAAMISTA ja luonnonmukaisesti tuotettua lähiruokaa myyvälle tilalle mökkiläiset ja matkailijat ovat tärkeitä asiakkaita. Tärkeitä ovat toki paikallisetkin, mutta he eivät yksin riitä. Siksi Haltijan tila on aktiivisesti mukana Vesilahdella meneillään olevissa matkailuhankkeissa, Pyhä-Näsi-pyöräverkoston kehittämisessä ja lopetettua Visit Vesilahtea korvaavassa matkailun kehittämishankkeessa.
– Täällä kuulee usein, että todellakin tulemme uudestaan. Asiakkaamme ovat ihmisiä, jotka osaavat arvostaa ruuan laatua ja tuoreutta, Haltijan tilan väki kertoo.
– Moni kehuu myös rauhaa ja tunnelmaa, joka tällaisella tilalla vallitsee. Emme ole mikään kotieläinpiha, mutta ensi kesäksi on suunnitteilla tilakierroksia, joille voi tulla tutustumaan tilaan ja eläimiin.
Kaikenlaista verkostoitumista ja aktiviteettia tarvitaan, sillä pelkällä luomuviljelyllä Suomessa on vaikea tulla toimeen. Tuottajahinnat eivät tunnu pysyvän inflaation kannoilla, asiakkaiden löytämiseksi on tehtävä paljon työtä ja luomutukien byrokratia imee mehut reippaimmastakin viljelijästä.
– Jos näitä jää miettimään, masentuuhan siinä. Me keskitymme yhdessä tekemiseen ja kaikenlaisesta monimuotoisuudesta nauttimiseen, Ira Hellsten sanoo.
