– Mitä nyt ruokaloissa käyn, niin ainahan sielläkin on perunaa tarjolla, hän toteaa.
Vaikka perunantuotanto on vähentynyt huomattavasti viime vuosina, syödään Suomessa yhä vuosittain noin 50 kiloa perunaa henkilö kohti.
Mäkkylä kertoo huomanneensa, että lähiruoka kasvatti koronan aikana suosiotaan, kun ihmiset eivät käyneet ulkona syömässä. Heidän tilallaan on oma itsepalvelupiste, jonka menekki nousi selvästi kotikaranteenien keskellä.
– Silloin kyllä näki, että kysyntä nousi, ja aika lailla samana se on pysynyt. Vaikka kai siinä voi muitakin vaikuttavia tekijöitä olla kuin korona, Mäkkylä sanoo.
Mäkkylä ei halua turhaan vertailla pientilojen ja isojen bisnesmallien toimintaa, sillä ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Hän kuitenkin myöntää, että jos halvasta hinnasta pitäisi kilpailla Suomen suurimpien tuottajien kanssa, ei pieni paikallisyritys pystyisi tekemään bisnestä.
– Se on hyvä puoli, kun kaikki tavallaan tuntevat meidän perunamme, Mäkkylä toteaa vedoten paikalliseen väkeen, joiden joukossa on paljon vakioasiakkaita.
Paikallisesti toimiminen on Mäkkylän mielestä toimiva systeemi, sillä näin perunoita ei tarvitse lähteä kuskaamaan toiselle puolelle Suomea tai yrittää kilpailla suurien markettien hyllytiloista.
– On myös mukavaa, kun on paljon tuttuja vakioasiakkaita. Kaikki on lähellä, ja palautteenkin saa nopeasti. Tämä on aika sopivan kokoista toimintaa, mitä teemme nyt, Mäkkylä sanoo.
Asiakkailta tulee paljon positiivista palautetta, ja Mäkkylä saa usein kuulla hänen tilansa perunoissa olevan omanlaisensa maku.
Moni asiakas pitää myös siitä, kun omat ruokaperunat voi hakea tilalta itse, ja nähdä samalla niiden kasvuympäristön.
– Kyllähän siitä tulee sellainen olo, että tekee jotain hyödyllistä, kun asiakkailta saa kiitosta.
Vaikka Mäkkylän perunatila on ollut Eino Mäkkylän nimissä vuodesta 2018 asti, saa hän kiireisinä aikoina edelleen apua vanhemmiltaan, jotka omistivat tilan ennen häntä. Muuta ulkopuolista työvoimaa hänellä ei ole.
Mäkkylä kertoo, että perunantuotanto rajoitetaan kerrallaan noin kymmenen hehtaarin alueelle, vaikka tilalla on peltoa lähes kolminkertainen määrä. Tämä johtuu siitä, että perunan kasvualustaa täytyy vaihdella, jottei maaperä köyhdy.
Myös perunalajikkeet vaihtuvat säännöllisesti.
– Kokeilemme lähes vuosittain uusia lajikkeita, joista uusimpana on Gold Marie. Annabelle ja Jelly ovat olleet jo pidempään viljelyssä, Mäkkylä selostaa.
