Tuukka Koskinen harrastaa partiota Ylöjärven viittaveljissä ja kuuluu tällä hetkellä Suotontut-tarpojaryhmään. Kerttu Tiura on ollut partiolainen 7-vuotiaasta asti ja vetää omaa seikkailijaryhmäänsä Lempäälän Erä-Pirkoissa. Sonja Peräkasari on ollut mukana partiotoiminnassa jo kahden vuosikymmenen ajan ja toimii yhä Erä-Pirkkojen taustajoukoissa.
Väittämä 1. Partio vie paljon aikaa ja vaatii omistautumista.
Haastateltavat ovat keskenään hieman eri mieltä siitä, kuinka paljon aikaa partioharrastus vie. Kaikki kolme ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että harrastukseen käytettävä aika on pitkälti partiolaisen itsensä säädeltävissä. Viikoittaisten partiokokouksien eli niin sanottujen koloiltojen lisäksi viikonloppuisin järjestetään retkiä, leirejä, vaelluksia ja kisoja.
Joskus koloilloissa ja leireillä opeteltuja asioita harjoitellaan myös vapaa-ajalla. Koskinen kertoo harjoitelleensa kotona esimerkiksi nuotion tekemistä, puukolla veistämistä ja halkojen hakkaamista.
– Kaiken oppimiseen menee aikaa, hän pohtii.
Koko partiotoiminta rakentuu vapaaehtoisten varaan, eikä harrastaminen olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia partiojohtajia ja muita aktiiveja. Vapaaehtoiset suunnittelevat ja järjestävät toimintaa, kuten koloiltoja ja leirejä.
– Partiossa on mahdollista suorittaa erilaisia koulutuksia ja ottaa erilaisia vastuupestejä, jolloin harrastus vie toki enemmän aikaa, Tiura selittää.
Väittämä 2. Partiossa oppii enemmän käytännön taitoja kuin koulussa.
Kolmikon keskuudessa ei synny yksiselitteistä näkemystä siitä, voiko koulussa ja partiossa opeteltavia taitoja vertailla keskenään. Peräkasari arvioi olevansa ainakin osittain samaa mieltä väittämän kanssa. Hän kuitenkin painottaa omasta peruskoulun käymisestään olevan jonkin aikaa, minkä vuoksi asiat ovat saattaneet muuttua.
– Partiossa lähes kaikki tekeminen on hyvin käytännönläheistä. Partiossa lapset ja nuoret tekevät paljon käsin, liikkuvat luonnossa ja kokeilevat kaikkea itse ohjatusti, ja hyvin vähän asiat tulee niin sanotusti valmiina eteen, hän perustelee näkemystään.
Myös Tiuran mielestä partio on pääasiassa tekemällä oppimista. Kaikilla eri tahoilla hankitut taidot täydentävät toisiaan, hän muistuttaa.
Väittämä 3. Partio on vanhanaikainen harrastus, joka ei kiinnosta nykynuoria.
Koskisen, Tiuran ja Peräkasarin keskuudessa vallitsee yksimielisyys: partio onnistuu yhä herättämään nuorten kiinnostuksen. Ei tietenkään kaikkien, mutta joidenkin, Koskinen tarkentaa.
Tiura uskoo, että osaa harrastajista puhuttaa nimenomaan partion perinteisyys. Toisaalta partiotoiminta on myös kehittynyt paljon siitä, mitä se oli 1900-luvun alussa saapuessaan Suomeen. Perinteisten taitojen, kuten ensiavun, ruuanlaiton ja kädentaitojen opetteleminen käytännössä ovat yhä tärkeä osa toimintaa, mutta mukaan on otettu myös teemoja esimerkiksi ihmisoikeuksiin ja ilmastonmuutokseen liittyen.
– Partio on mukautunut nykyaikaan ja ohjelmaa päivitetään koko ajan vastaamaan nykyaikaa ja sinne otetaan vuosittain erilaisia maailmalla ajankohtaisia teemoja, Peräkasari kertoo.
Väittämä 4. Partio on välineurheilua.
Partion harrastaminen ei edellytä hienoja varusteita, vaan tavalliset ulkovaatteet riittävät hyvin, pohtivat vastaajat. Nykyään monissa lippukunnissa on oma retki- ja leirikalusto, johon kuuluu arvokkaampaa välineistöä, kuten telttoja ja trangioita, Peräkasari sanoo.
Joitain perusvarusteita voi pitkällä aikavälillä olla järkevää hankkia myös omaksi.
– Itseltäni löytyy rinkka, makuualusta, makuupussi, puukko, linkkuveitsi, otsalamppu, tulukset ja ruokailuvälineet, Koskinen luettelee.
Varusteiden lainaaminen niin partiokavereilta kuin lippukunnaltakin on mahdollista. Peräkasari kehottaa myös harkitsemaan varusteiden ostamista käytettynä tai tarjousmyynneistä. Mikäli varusteiden hankkiminen on taloudellisesti hankalaa, ei harrastaminen kaadu siihenkään.
– Ratkaisut löydetään yhdessä, Tiura vakuuttaa.
Väittämä 5. Partiolaisuus on usein periytyvää, eli monet partiolaiset lähtevät mukaan toimintaan, koska joku perheenjäsen on ollut tai on yhä mukana toiminnassa.
Haastateltavien mukaan vanhemman partiotausta saattaa todella vaikuttaa myös lapsen harrastuneisuuteen. Partiointo säilyy usein sukupolvelta toiselle, Tiura pohtii.
Vaikutus toimii molempiin suuntiin.
– Joskus vanhempi tulee mukaan partioon vasta lapsen jälkeen, Koskinen toteaa.
Partiotoiminnassa on mukana myös paljon sellaisia lapsia, nuoria ja aikuisia, joilla ei entuudestaan ole ollut minkäänlaista kosketuspintaa partioon, Peräkasari muistuttaa. Partioon liittyminen ei edellytä minkäänlaisia ennakkotietoja tai -osaamista.
