Omakanta-palvelusta on hyvä tulostaa mukaan resepteistä kertova yhteenveto. Kuva: Pekka Mustonen
Viestintäfarmaseutti Taru Vanhala Apteekkariliitosta kertoo, että kodin lääkekaapin varustuksessa kannattaa pitää ainakin nämä lääkkeet ja tarvikkeet:
– Ensinnäkin kipu- ja kuumelääke jokaisen perheenjäsenen tarpeisiin eli myös lapsille omansa. Samoin on otettava huomioon, että perinteinen Burana ei käy kaikille, Vanhala sanoo.
– Sitten on hyvä olla ripulilääkettä ja antihistamiinitabletteja. Antihistamiini auttaa allergian lisäksi vaikkapa kutiaviin hyttysenpistoksiin. Ihoärsytysten ja auringonpolttamien varalta kotoa on hyvä löytyä myös pieni tuubi hydrokortisonivoidetta.
On myös tärkeää varautua erilaisiin haavoihin, eli on oltava desinfiointiaine, erilaisia haavataitoksia ja haavateippejä.
– On hyvä varautua myös isokokoisiin haavereihin, eli lääkekaappiin kannattaa tavallisten laastareiden lisäksi hankkia myös isompia haavataitoksia. Myös rasvaverkkoa tarvitaan asfaltti-ihottuman tai palovamman varalle, viestintäfarmaseutti Taru Vanhala toteaa.
Hän lisää listaan myös kuumemittarin ja pinsetit. Hänen mukaansa varsinkin lapsiperheiden kannattaa varata kaappiin myös lääkehiiltä.
– Ja jos perheessä on alle 40-vuotiaita, niin joditabletteja on oltava, hän muistuttaa.
Joditabletteja ei oteta omin päin, vaan ainoastaan viranomaisen kehotuksesta ydinlaskeumatilanteessa.
viestintäfarmaseutti Taru Vanhala Apteekkariliitosta.
– Jos on epävarma siitä, mitä kodin lääkekaapissa on syytä olla, on hyvä kysyä neuvoa apteekista, Taru Vanhala sanoo.
Hän muistuttaa, että myös loma-asunnon lääkekaappiin on hyvä kiinnittää huomiota.
– Mökillä voi tulla jopa enemmän haavoja ja haavereita kuin kotona. Perinteisellä mökillä on harvoin pakastinta, joten mökin lääkekaapissa kannattaa olla myös itsestään kylmenevä kylmäpakkaus esimerkiksi nilkannyrjähdyksiä varten, hän sanoo.
Hän toteaa, että lääkkeitä ei kannata jättää mökille talveksi, jos siellä ei pidetä peruslämpöä yllä. Lääkkeet on hyvä ottaa mukaan kotiin, kun lähtee mökiltä loppukesästä viimeisen kerran.
Fimeasta painotetaan myös lääkkeiden oikeaa säilyttämistä. Säilytysohjeet kerrotaan lääkevalmisteen pakkausselosteessa, ja niitä on noudatettava. Niissä on myös maininta, jos pitää ottaa huomioon, kuinka kauan pakkaus on ollut avattuna, kuten vaikkapa silmätipat.
Yleensä lääkkeet säilytetään huoneenlämmössä, mutta jotkut lääkkeistä vaativat säilytyksen jääkaapissa. Huoneenlämmössä säilytettävät lääkkeet saattavat olla valoherkkiä. Paras paikka niille on oma lääkekaappi, jossa lämpötila on alle 25 astetta, eikä pakkaus altistu auringonvalolle tai ilmankosteudelle. Kylpyhuone ei siis ole sopiva paikka lääkkeille.
Lääkkeet voivat jopa vanhentua ennen käytettävä viimeistään -päiväysmerkintää, mikäli niitä ei säilytetä oikein. Vanhentunut lääke saattaa näyttää ihan normaalilta, mutta sen teho voi olla heikentynyt.
Joidenkin lääkkeiden kohdalla voi käydä päinvastoin eli teho saattaa kasvaa. Tämä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaratilanteita ja jopa myrkytyksen. Katsomalla tai haistamalla ei voi päätellä lääkkeen tehoa.
riittävä varustus kuuluu niin sanottuun kotivaraan eli sen pitäisi riittää ainakin 72 tunniksi. Kuva: Pekka Mustonen
Maiden välillä on eroja siinä, mitä lääkkeitä maahan saa tuoda ja millaisia todistuksia niistä tarvitaan. Tietoa näistä ehdoista löytyy paitsi apteekeista, myös Fimean lääkehausta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisee netissä Matkailijan terveysopasta. Oppaasta löytyvät esimerkiksi maakohtaiset rokotusohjeet ja eri maiden suurimmat terveysriskit. Siitä löytyvät myös ohjeet eri sairausryhmille siitä, mitä pitää ottaa huomioon vaikkapa lentomatkoilla.
Esimerkiksi diabeetikon kannattaa ottaa mukaan kaksinkertainen määrä tarvittavia lääkkeitä ja välineitä. Lentojen aikana insuliinin pistosvälineet ja muut välttämättömät tarvikkeet on pidettävä käsimatkatavaroissa ja koko matkan ajan kahdessa eri paikassa varkauksien ja katoamisten varalta.
Useissa maissa apteekeista on saatavissa samannimiset insuliinivalmisteet kuin Suomessa, joissakin jopa ilman reseptiä. Jos lääkkeen saamiseksi joutuu kääntymään paikallisen lääkärin tai apteekin puoleen, on varmistettava saadun insuliinin vahvuus ja verrattava sitä omassa käytössä olevaan, korostetaan oppaassa.
