Naapuritaloon muuttaneet uudet asukkaat ovat tehneet voitavansa. He ovat peittäneet pressulla koko rannan alueen, jotta jopa nelimetriseksi kohoava jättitatar saataisiin kuolemaan.
Mutta ongelma leviää. Sahalinintatar levittää juurakkoaan entistä innokkaammin kunnan puistokaistaleelle ja pian se saavuttaisi pihamme Ratsutilantien varressa.
Otan yhteyttä kuntaan ympäristöosastolle. Puutarhuri kiroaa: Hemmetin tattaret! Alue käydään kaapimassa kasvustosta puhtaaksi. Sitten ei tapahdu mitään. Paitsi että kasvusto rehottaa vähän ajan päästä entisellään. Siispä ilmoitan kunnanpuutarhurille, että tartun puutarhasaksiin ja lapioon. Tulee hiki. Peitän alueen isolla kevytpeitteellä ja lastaan kiviä painoksi. Ilmoitan puisto-osastolle, että hakevat pois repimäni juurakot ja oksat.
Olen tyytyväinen. Ainakin hetken. Kunnes näen pressun alta pilkistävät uudet yksilöt. Ne lällättelevät minulle: Täällä ollaan!
Teen korjaustoimenpiteitä. Paikkailen reunoja muovisäkeillä. Sitten tulee talvi.
Taistelu siis jatkuu. Taas on vauhdissa lapio ja raivo.
TÄNÄ keväänä, äitienpäivänä, silmäni sinkoutuvat yläkerran parvekkeelta kohti ojanvartta. Kevytpeite pullistelee! Tarkempi tarkastelu osoittaa, että peite kohoilee uusista versoista. Ohuen kevytpeitteen läpi pääsee liikaa valoa.
Taistelu siis jatkuu. Taas on vauhdissa lapio ja raivo. Neljän tunnin päästä homma on hoidettu. Totean miehelle, että en lähde tänään kuntosalille.
Kaupasta on ostettu uusi pressu edellisen päälle. Josko nyt olisi tarpeeksi pimeää ja kasvi kituisi kuoliaaksi! Puutarhaosasto poimii taas kyytiin kasan pahantekijää.
Nyt pressujen alla on hiljaisempaa. Kuukauden päästä kasvi tursuilee taas peitteen alta. Revin taas maajuuria. Lapioin. Peittelen reuna-alueen vähemmän hellästi uusilla jätesäkeillä. Kannan lisää kiviä painoiksi. Tarkkailen tilannetta.
Kunnanpuutarhurille ilmoitan, että hoidan tämän homman loppuun asti. Ellen sitten itse satu kuolemaan ennen taistelun voittoa.
HARMITTOMILTA tuntuvat pihan vieraslajikasvit eivät ole uusi asia. Tietoisuus niistä on onneksi lisääntynyt. Jo vuosia sitten naapurin Anja valisti minua jättipalsamista, kun näki sitä kukkapenkissäni.
Jättiputken pieniä kasvustoja löysimme Pyhäjoen rannasta tonttimme takaa. Ne kaivettiin juurineen jätesäkkiin. Lupiinin torjunnasta sain oppia äidiltäni jo 1960-luvulla. Hän piti huolen, että kukkapenkin kuihtuneet kukat kerättiin, eikä siementen annettu levitä.
Kunnan ympäristöpuolen mahdollisuudet vieraslajien torjunnassa ovat rajalliset. Jokainen voi itse tarttua muovipussiin ja kerätä haitallisia lajeja ilman kampanjoitakin. Vaikka lupiinin alut uusilta alueilta, missä peli ei ole vielä menetetty. Sopii hyvin kävelylenkin ohjelmaksi siinä missä roskien keruukin.
Lapion käyttöön on syytä kysyä maanomistajan lupa.
