Miul on ni hyvä olla
Monia vuosikymmeniä sitten miul sanottiin, tuos on tie länteen. Mene ja eti itselles uus kotipaikka.
Niin mie läksin tähän loppu Suomeen vaeltamaan. Kävin monessa paikassa, maaseuvulla, kirkonkylissä ja kaupungeissa. Tulin Pirkkalaan. Tämä tuntui kotoiselta ja turvalliselta. Levitin tavarani, evääni ja jäin taloksi.
Täällä miusta nytten vanhana huolta pietään. Terveyskeskuksessa mitataan, punnitaan, hierotaan, kuunnellaan. Jos en milloin jaksa sinne mennä, niin tullee hoitaja miun luokse.
Sitten käy kotiavustaja vielä luonani. Voi niitä valoisia päiviä, on rupattelua ja naurua. Silloin on pirtissä kotoisen lämmin henki. Hänen lähettyään jää minulle iloinen aurinkoinen mieli ja puhas koti.
Sanotaan, että luu jää valkkaajan käteen. Ei jäänyt miulle. Jäi turvallinen, kotoinen Pirkkala.
Evakkomummo Sortavalasta
Pirkkalainen 20.6.1984.
Lue kaikki 40 vuotta sitten -jutut täältä.
