Siellä missä kellot soivat
– –
Sanovat, että kirkko sivussa. Eikö Pirkkalan tapauksessa olisi kuitenkin oikeampaa sanoa, että kirkko on kyllä keskellä mutta nykyinen kylä on sivussa.
Portaat vuonna 1921 rakennettuun kirkon tapuliin ovat tavattoman ahtaat. Itse asiassa ne ovat niin ahtaat, että ne on pistetty kierteille, jotta mahtuisivat paremmin. Tapuliin kuljetaan oikeanpuoleisesta ovesta, vasemmalta kuljetaan uruille.
– –
Kun tapulista (vai tornista) katselee avautuvaa maisemaa, ei uskoisi, että ollaan suurkaupungin kupeessa ja ei maatalousvaltaisessa kunnassa. Viljavia peltoja silmän kantamattomiin. Ei, ei kirkko sivussa ole. Se on viljavan maaseudun keskellä.
Nokian kaupunki näkyy pelottavan kauniina. Välimatka verhoaa ”teollisuusjätin” kauniimmaksi kuin mitä se on. Nokian kirkko on aitiopaikalla, vaikka joku sielläkin on ehtinyt väittämään, että kirkko on sivussa.
Kirkon tornista näkyvä Pirkkala on väljä. Maaseudun idyllin pilaa ainoastaan värikäs muuntaja.
Aivan kirkon vieressä, maantien toisella puolella, vedetään punamultaa aitan seinään.
Jos muuntajakin olisi punainen, sitä tuskin erottaisi.
Pirkkalainen 20.6.1984.
Lue kaikki 40 vuotta sitten -jutut täältä.
