Samanaikaisesti sekä henkilöstöpula että taloudelliset resurssit ovat kriisiytyneet minkä seurauksena ikäihmisten asumisen palveluverkkoa karsitaan. Lainsäädännön mukaan laitospaikoista tulee luopua 2028 mennessä.
Ympärivuorokautisen palveluasumisen osuutta vähennetään siitä huolimatta, että asiakasmäärä ja tarve kasvaa. Osa ympärivuorokautisen palveluasumisen paikoista muutetaan yhteisölliseksi asumiseksi, missä ei ole määritelty henkilöstömitoitusta. Tämä on lyhytnäköistä, sillä ikäihmisten ympärivuorokautinen palveluntarve ei ole vähentynyt. Tästä osoituksena on sairaalapäivystysten ruuhkautuminen, kun jatkohoitopaikkoja ei ole.
Yhteisöllinen asuminen ei myöskään sovellu kaikille. Muistisairaudet ovat tärkein syy tehostetun palveluasumisen tarpeeseen, ja niiden yleistyminen on huomioitava ikääntyneille suunnatun asumisen ja ympäristön suunnittelussa.
Yhteisöllisyyden tarkoitusta englanninkieliset termit community care ja community support kuvaavat mielestäni osuvasti. Se on siis muutakin kuin yhteinen tila ja viriketoiminta. Pelkkä ihmisten yhteen laittaminen ei riitä. Yhteisöllisyys pitää laajentaa elinympäristöön.
Toimivalla yhteisöllisellä asumisella voidaan vähentää sote-palvelujen ns. häiriökysyntää, yhteydenottoja hätäkeskukseen tai päivystykseen, kun yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukset vähenisivät.
Asumisen ennakointiin ja haasteisiin havahdutaan kuitenkin usein liian myöhään. Tavoitteen mukaan vuonna 2030 tulisi maassamme olla noin miljoona esteetöntä asuntoa. Vain viidennes nykyisestä asuntokannasta on esteetöntä.
Tarvitaan ikääntyvien asumisen kehittämisessä yhteistyötä hyvinvointialueen ja kuntien kanssa. Sen tehtävänä on asumisen ennakointi, kotona asumisen tukeminen sekä esteettömän ja turvallisen, ikäystävällisen asuinympäristön kehittäminen yhteistyössä ikääntyvien itsensä ja kolmannen sektorin kanssa.
Yhteisöllisyys tulisi laajentaa koskemaan lähiympäristöä, jolloin puhutaan ”palvelu- ja yhteisökortteleista”, ”esteettömistä ympäristöistä”, ”seniorikeskuksista”, ”muistikylistä” tai ”ikäystävällistä kunnista/taajamista”.
Asumisratkaisuja ikääntyneille tulisi monipuolistaa. Helposti muunneltavat, välimuotoisen asumisen tilat edistävät ”ageing-in-place” -tavoitetta, jolla tarkoitetaan sitä, että ikääntynyt voisi asua samassa asunnossa mahdollisimman pitkään toimintakyvyn muutoksista huolimatta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden välisen yhteistyön kehittäminen on yksi tärkeimmistä kysymyksistä ikääntyneiden asuinolojen parantamisessa. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen hyödyttää kaikenikäisiä ihmisiä.
Riitta Kuismanen
aluevaltuutettu, kunnanvaltuutettu (kd)
Pirkkala
