Elämme tällä hetkellä kukoistavinta kesää ja nautimme auringosta ja lämmöstä, mutta ainakin minulla on jossakin mielen perukoilla tietoisuus myös niistä kolmesta muusta vuodenajasta. Mielestäni jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa, eikä missään niistä liiaksi huonoja puolia, siksi en voi nostaa yhtään niistä muita paremmaksi, tai laskea huonommaksi.
Kyllä, kesällä on lämmin, valoa on enemmän ja tuntuu, että energiaa riittää. Loppukesästä voi jo mielessään kuulla kuinka sade rummuttaa kattoa ja saa luvan kanssa käpertyä sohvan nurkkaan tai mennä raikkaalle kävelylle satoisaan metsään. Talvi taas, kaikki voivat varmasti nähdä mielessään kimaltavat hanget ja riemukkaat pulkkamäessä laskevat lapset. Kevät tuo uuden alun tullessaan melkeinpä yhdessä yössä ja mikä sen parempaa kuin nähdä luonnon puhkeavan eloon ja tietää, että kohta taas on kesä.
Miten me olemmekaan saaneet näin kauniin maan ja näin rikkaan luonnon, jonka muuttumista voi seurata melkeinpä omalta kotisohvaltaan käsin. Ovatkohan maassa, missä on vain sadekausi ja kuivakausi neljän vuodenajan sijaan, myös kiitollisia omasta maastaan ja luonnostaan? Luultavasti ovat, sehän on heille se oma ja rakas maa, joka on heille yhtä tuttu kuin omamme meille.
