Toiveena oli kommentointi, täydennys, kritiikki tai muuten tuon painetun vastauksen avulla annettu onnittelu päivänsankarille. Oman aukeamani ohje oli, ettei saa vitkastella. Miten sinä tätä ohjetta soveltaisit?
Juhlapuheissa ja tervehdyksissä koitetaan usein antaa vinkkejä tai ajatuksia elämää varten. Minkälaisia vinkkejä kaipaisi ylioppilas tai koulunsa tavalla tai toisella päättänyt? Mitä sanoisit hänelle, jota omassa juhlassa harmittaa? Tai mitä hänelle, joka on uuden elämänvaiheen kynnyksellä. Mistä ammentaa luottamusta ja uskallusta, mistä rauhaa ja rohkeutta?
Ehkä joskus kaipaisikin tuollaista kirjaa, johon nojata. Vaikka jokainen taitaa arvata, ettei kovin pitkälle pääse, jättää jokaisen hetkensä sattuman varaan.
TÄMÄN lehden ilmestyessä tämän vuoden leirikesä on jo hyvässä käynnissä.
Ensimmäinen Lotjan ripariporukka on asettunut askeleensa leirialueen poluille, harjun maisemiin. Toivon, että kesän kokemukset antaisivat matkaan jotain sellaista, joka kannattelisi. Toivon samaa kaikille heille, jotka elävät tätä elämänvaihetta nuorten kanssa kotona ja heidän lähellään. Kaikille, joiden tärkeä tehtävä on elää rinnalla, muistaa ja kuunnella.
Jos olet käynyt riparin, saitkohan matkaasi muistolauseen? Jonkinlaisen voimalauseen tai kannustuksen, jonkun raamatunkohdan pohdittavaksi. Tämän kesän riparilaiset saavat. Se ei ole ihan niin summassa valittu kuin tuo vastausten kirjan kohta. Silti ajattelen, että parhaimmillaan sekin on kerran pureskeltu, haastettu, kommentoitu, omalla elämällä täydennetty. Ja sellaisena sydämeen kätketty.
