PIRKKALAN kunnan ympäristötarkastaja Kalle Salovaara astelee alkukesän vehreydessä polulla korkeiden saarnien ja lehmusten katveessa. Ollaan Haikan kartanopuistossa, missä kasvillisuuden joukosta myös historia kurkottelee lonkeroitaan nykypirkkalaisen iholle.
Läpimitaltaan vain muutaman sadan metrin kokoinen alue on kuin pieni paratiisi nopeasti kohti uutta aikaa siirtyvän Pirkkalan sydämessä.
Sammaloituneet kivenlohkareet ja niiden lomassa pilkottavat raudan kappaleet kertovat jo 1700-luvulla kukoistaneen kartanon sijainnista ja entisestä elämästä.
Mikä parasta, puisto on säilymässä sellaisenaan tuleville polville.
”Kartano on tulevina vuosina perustettavien luonnonsuojelualueiden listallamme. Ensisijainen uusi luonnonsuojelualue Pirkkalassa tulee olemaan Vähälammi Sikojoen vieressä. Haikan kartanopuiston aika tulee joskus sen jälkeen. Tarkoitus on perustaa Pirkkalaan useita uusia luonnonsuojelualuita vuoteen 2030 mennessä”, Salovaara kertoo.
Käytännössä luonnonsuojelualue perustetaan niin, että kunta tekee rauhoitusesityksen ja Ely-keskus päättää alueen perustamisesta.
”Puistolla on varmaan riittävästi luontoarvoja suojelualueen perustamista varten”, Salovaara sanoo.
PIRKKALAN luonto-opas kertoo, että vanhoja ja osin jo lahonneita jalopuita sisältävät kartanoiden ja huviloiden vanhat puistot ovat usein varsinaisia lähiluonnon aarreaittoja. Alueet voivat tarjota kasvupaikkoja harvinaisillekin sienille, sammalille ja selkärangattomille eläimille. Myös linnut viihtyvät ja löytävät ravintoa monimuotoisesta ympäristöstä.
Haikan kartanopuiston historia ulottuu aina 1700-luvulle asti, jolloin alueelle istutettiin useita jaloja lehtipuita. Alue tuli Pirkkalan kunnan omistukseen vuonna 2008.
Pirkkalan luonto-opas toteaa, että entisen kartanon puistoalueella kasvaa useita järeitä saarnia, vaahteroita, lehmuksia ja tammia. Onttoutuvia ja maassa lahoavia puita on runsaasti, mutta myös jalopuiden taimia on paikoin paljon, mikä kertoo metsikön kyvystä uusiutua.
Haikan kartanon puutarha on saanut pitkään villiintyä rauhassa. Kenttäkerroksen lajeja ovat muun muassa metsäkurjenpolvi, valko- ja sinivuokko, vuohenputki ja kielo, sudenmarja, metsäalvejuuri ja sormisara. Alueelta löytyy myös kostean runsasravinteisen lehdon lajeja, kuten paatsamaa ja koiranheisipensaita.
Alueen keskellä on kosteaa ja rehevää niittyä, jolla kasvaa villiintyneitä kartanon koristekasveja, kuten erilaisia ruusuja. Kartanopuistossa kasvaa paljon järeitä jalopuita jäänteenä 1700-luvun istutuksista.
Vanha ja osin jo lahonnut puusto on Pirkkalan luonto-oppaan mukaan myös monien kolopesijöiden kuten kirjosiepon, puukiipijän ja palokärjen suosiossa. Myös lehtopöllö on pesinyt puistossa. Lintuhavaintoihin lukeutuvat muun muassa harmaapäätikka, pikkutikka, kultarinta ja viitakerttunen sekä vanhan metsän lajistoa edustavat tiltaltti ja pikkusieppo.
PARATIISEISSA on käärmeensä, ja Haikan kartanopuistossa sellaiseksi voisi kutsua jättipalsamia, vieraslajia, joka puskee kasvustoaan myös Haikassa.
Tänä kesänä Pirkkala torjuu sitä ja myös lupiineja aivan erityisellä mobiilipelikampanjalla. Crowdsorsa-nimisen sovelluksen kännykkäänsä ladanneet saavat jopa maksua siitä, että poistavat jättipalsamit ja lupiinit maasta. Tämä on mahdollista siten, että mobiilipelillä videoidaan ja merkitään kartalle torjuttavia vieraslajiesiintymiä.
Voit lukea kampanjasta lisää täältä ja katsoa kuvista, millaisista lajeista on kyse.
Kohteet kuvataan ennen ja jälkeen torjunnan ja Crowdsorsan tarkistus määrittelee työstä maksettavan hinnan. Se voi olla jopa 25 senttiä neliömetriltä.
Kampanja alkaa 10. kesäkuuta.
”Pirkkalan kunta on maksanut Crowdsorsalle tietyn könttäsumman, josta torjuntapalkkiot jaetaan. Haaste jatkuu niin kauan kuin rahaa riittää ja mikä ettei jos tulokset ovat hyviä, niin jatkoakin voi miettiä”, Salovaara sanoo.
”Tämähän voi olla kiva tapa vaikka nuorille hankkia hieman kesätyörahaa”, Salovaara vinkkaa.
Jutuntekohetkellä jättipalsamit näkyivät puistossa vielä pieninä sirkkalehtinä, mutta Salovaara kertoo niiden kohoavan äkkiä metrin mittaan.
”Ne on tuhottava ennen kuin niihin ehtii muodostua siemenkota. Jos kaataa liian vanhan kasvin, siemenet voivat levitä maahan. Jos kasvi saa elää häiriöttä, siemenkota poksahtaa lopuksi rikki ja siemenet leviävät”, Salovaara opastaa.
Hyvä hetki lähteä hävitystöihin on heti kesäkuussa kampanja-ajan alussa. Elokuussa voi olla jo liian myöhäistä. Toisaalta elokuun alkupuolella voi paikoin olla vielä järkevääkin torjua, erityisesti jos samalla paikalla on torjuttu jo aikaisemmin samana kesänä ja maasta nousee uusia nuorempia kasveja, jotka eivät ole vielä ehtineet muodostaa siemeniä.
Jättipalsamia voi kiskoa juurineen maasta tai niittää. Toiselle kampanjalajille, jättipalsamia tutummalle lupiinille niitto on helpompi poistotapa, sillä juuret ovat tiukassa.
”Kun niittoa tekee sinnikkäästi monena vuonna peräkkäin aina ennen lupiinin siementämistä, lopulta kasvusto kuolee.”
Salovaara on luottavainen siihen, että jättipalsamit saadaan poistettua Haikasta ja muiltakin Pirkkalan esiintymiltä, sillä hävitystyö tehoaa kyseiseen lajiin hyvin.
”Olisi hyvä saada asia kuntoon, ennen rauhoitusesityksen tekoa”, Salovaara miettii.
