Kylvö siunattiin Pirkkalankylällä – monet pellot on jo kylvetty

Pirkkalankylän viljamakasiinilla vastapäätä vanhaa kirkkoa pidettiin perinteinen kylvön siunaus sunnuntaina 19. toukokuuta. Kuva: Raili Naskali
RAAMATUSSA luvataan: ”Ei lopu kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö niin kauan kuin maa pysyy.”

Näillä sanoilla aloitti Pirkkalan vs. kirkkoherra Jukka Jormanainen toukosiunauksen, toiselta nimeltään kylvön siunaaminen. Se on hyvä ja ajankohtainen lupaus.

Kylvön siunaaminen on aina keskiajalle ulottuva vanha kirkollinen perinne. Silloin oli tapana järjestää erityisiä rukouskulkueita pelloille.  Väki kokoontui pellon pientareelle pyytämään siunausta alkaneelle kasvukaudelle. Tätä vanhaa perinnettä noudattaen ja sitä tähän päivään soveltaen mekin olimme sunnuntaina kokoontuneet pyytämään siunausta alkaneelle kasvukaudelle ja tiloilla tehtävälle työlle.

Pirkkalassa on ollut perinteenä jo yli kaksikymmentä kertaa kokoontua toukokuussa kylvön siunaukseen. Sunnuntaina kokoonnuimme Vanhan kirkon vastapäätä olevalle viljamakasiinille.

Lumet ovat haihtuneet ja routa sulanut. Pääsimme taas kylvämään maahan ja odottamaan satoa. Pelloilla alkoi jo pari viikkoa sitten näkyä traktoreita, joissa oli paripyörät paikallaan, valmiina hyökkäämään pelloille, heti kun lämpenee.

Nyt monet pellot on jo kylvetty. Joku viljelijä sanoi kylvön tilaisuudessa, että tämä on vuoden kohokohta, tämä merkitsee uuden alkua. Viljelijä saa kokea läheltä joka vuosi kasvun ihmeen.

Työ ei tule loppumaan, ruokaa tarvitaan, maata pitää viljellä, satoa saadaan korjata. Niin kuin ennen ateriaa on vanha tapa ristiä kädet ja siunata ruoka, niin voimme eilen pyytää siunausta maan kasvulle täällä Anian rantatien Viljamakasiinin pellon äärellä.

Pyydämme voimia niille, jotka joutuvat nyt tekemään pitkää päivää pelloilla, kyntäen, äestäen ja kylväen. Tämän kaiken lisäksi voimme pyytää, että ne, joiden tehtävänä on viljellä ja korjata, saisivat tästä elantonsa itselleen ja perheelleen.

Suomessa on pitkään eletty hyvää aikaa. Monet ovat pitäneet itsestään selvänä, että kaupasta saa ostettua ruokatarvikkeita.

Näillä seuduilla saamme iloita siitä, että keskuudessamme on yhä niitä, jotka saavat elantonsa maataloudesta. Erityisesti näinä aikoina saisimme kertoa heille, kuinka merkityksellistä työtä maanviljelijät tekevät.

Raili Naskali