Luottamus on sekoitus uskoa ja toivoa

Päivi Marttila, diakoniatyöntekijä, Pirkkalan srk

TEKEEKÖ usko ja luottamus Jumalaan ihmisen onnelliseksi? Usko ei näytä varjelevan meitä epäonnistumisilta, sairauksilta, yksinäisyydeltä tai muilta vaikeuksilta. Onko onnellinen elämä sitten pahalta varjeltumista vai sitä, että uskaltaa ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee?

Usko voi avata elämän merkityksellisyyttä, lujittaa luottamusta hyvään ja antaa elämänhalua. Omien toiveiden toteutuminen tuntuu ihanalta ja huojentavalta, mutta elämän arvaamattomuus kulkee aina kannoillamme.

Luottamus on sekoitus uskoa ja toivoa. Luottamuksen lähteet löytyvät lapsuudesta. Vaikka lapsuuden muistot eivät tuntuisikaan täydellisiltä, luottamusta voi silti opetella. Jeesus muistutti, että eivät terveet ja täydelliset tarvitse parantajaa, vaan keskeneräiset.

Jotkut ihmiset ovat optimistisempia kuin toiset. Optimistinen ajattelee asioiden menevän lopulta kuitenkin hyvin. Maailman tapahtumat voivat huolestuttaa ja ahdistaa myös yleensä positiivisesti asioita ja elämää tarkastelevaa ihmistä.

Kristillinen usko, toivo ja luottamus ei perustu sille ajatukselle, että huominen olisi parempi kuin tämä päivä. Jumala on läsnä elämässämme, oli tilanteemme hyvä tai huono. Jeesus ei luvannut suurta menestystä, vaan pieniä hyviä asioita. Hän muistutti, että vaikka olisi sata lammasta, joista yksi on kadonnut, sitä yhtä kannattaa etsiä. Ja kadonneen löytymisestä kannattaa iloita.

Onni ei ole vain oman elämän toiveiden toteutumista, vaan siitä, miten arkea yhdessä eletään. Kristillinen usko kertoo toisen todellisuuden läsnäolosta ja että elämässä ei tarvitse selvitä omin voimin. Taivaallinen isä on matkatoverimme, joka on luvannut olla rinnallamme kaikkina hetkinä tietä kulkiessamme.