AURINKO alkaa paistamaan lämpimämmin, keväinen linnunviserrys kaikuu korviimme. Ja sitten alkaa kaikumaan mopojen ja lisääntyvien mautojen äänet. Toki nekin kuuluvat kevääseen, totta kai, ei sitä keneltäkään nuorelta saa poiskaan ottaa. Se kuuluu siihen nuoruuteen.
Mutta ovatko nykyaja mopot niin kovin huonossa kunnossa? Kaasukahva pohjassa, pakoputkessakin parit reiät, prutkutus kuulostaa pahaenteiseltä. Eikö vanhemmilla ole varaa ostaa varaosia omien nuortensa leikkikaluihin… Monesta mopostakin puuttuu ajovaloja, niin edestä kuin takaakin. Samoin lasten ja nuorten polkupyöristä.
Ovatko mopon varaosat niin peijakkaan kalliita, ettei niitä ole mahdollisuus hankkia ja tehdä oman nuorensa liikkumisesta turvallisempaa? Vai onko sillä niin väliä? En haluaisi ajatella, etteivät vanhemmat välitä omistaan.
Jos liikenteessä nuori tölväilee eivätkä muut liikenteessä olevat täten huomaa häntä ajoissa, seuraukset voivat olla peräti kohtalokkaat.
MUTTA on myös todettava, etteivät – kaikki – mopoilijat ja mautoilijat ole niin tolloja. Osa heistä jopa osaa liikennemerkit sekä -säännöt. Liikennesääntöjä rikkovat myös aikuiset, antavat loistavaa esimerkkiä nuorisolle…
Olisiko aika meidän jokaisen vanhemman ottaa pieni aikalisä oman lapsen ja nuoren kanssa joku ilta, istua yhdessä, rauhassa ja jutella: mitä tarkoittaa, kun puhutaan liikennesäännöistä, niiden noudattamisesta, niiden noudattamatta jättämisestä.
Ja kunnan päättäjille! Eiköhän kunnasta ja kunnalla ole sopivaa maata hiukan keskustaa ja lähiöitä kauempana, jonne kunta rakentaa itse nuorille paikan, jossa voi kokeilla mopojen ja mautojen nopeuksia, kruisailupaikkaa, joka ei häiritsisi niitä (muutamaa tuhatta) kuntalaista, jotka haluaisivat vaikka nukkua rauhassa ennen tulevaa työvuoroaan. Moni ikäihminenkään ei niin välitä kuunnella sitä jatkuvaa prätkytystä pihalta, mitä mopot pitävät.
Turvallista tulevaa kesää kaikille teillä liikkujille.
Yksi liikkuja
