Lähimetsien nakertaminen pala palalta syö hyvinvointiamme

Kunta, joka arvostaa kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, välttää tekemästä päätöksiä, joilla liikkumisen ja ulkoilun mahdollisuuksia lähiluonnossa rajoitetaan, kirjoittaa kunnan- ja aluevaltuutettu Riitta Kuismanen (kd).

LÄHILUONTO tukee liikuntaa, kirjoittaja toteaa. Arkistokuvassa hakkuutyömaa Kurikkakallion alueella. Kuva: Sanni Harmanen

YHTEISKUNTAMME ehkä kipeimpiä haasteita on mielenterveysongelmien kasvu. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet. Psykiatrinen hoito on tällä hetkellä kriisissä, koska ihmisillä on niin paljon hoidon tarvetta. Lapset ja nuoret voivat pahoin ja viettävät liikaa aikaa ruutuaikaa. Olisiko lähimetsät ja lähiliikuntapaikat yksi ratkaisu ongelmaan?

Liikkumattomuuden kustannukset ovat yli kolme miljardia euroa. Tämän pitäisi herätellä.

Jo maltillisella vapaa-ajan liikunnan määrällä on yhteys pienempään masennukseen, ahdistukseen sekä krooniseen stressiin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vihreillä asuinalueilla eletään jonkin verran pidempään. Yleinen tulos on, että mitä enemmän on viheralueita, niin sitä vähemmän väestötasolla esiintyy mielen häiriöitä.

Mieliala kohenee enemmän luontoliikunnassa kuin sisäliikunnassa tai rakennetussa ympäristössä. Liikunnan aikana vapautuu mielihyvää kohottavia endorfiineja/serotoniinia. Endorfiini on luonnon oma morfiini, joka poistaa myös kipua. Lisäksi luonnossa liikkuminen lisää vireystasoa ja energisyyttä, parantaa unen laatua ja helpottaa nukahtamista päivän päätteeksi.

Luonnon fyysiset terveysvaikutukset näkyvät mm. sykkeen ja verenpaineen laskuna, vastustuskyvyn parantumisena ja matalampana riskinä sairastua sydän- ja muistisairauksiin ja allergioihin. Stressi vähenee ja tarkkaavaisuus ja keskittyminen parantuvat. Noin 10 % suomalaisista sairastaa tyypin 2 diabetesta, josta merkittävä osa olisi ehkäistävissä elintapamuutoksilla, kuten liikunnalla. Ylipainoon ja jopa moniin syöpätauteihin liikunta vaikuttaa suotuisasti.

Hyvä saavutettavuus lisää luontoliikunnan houkuttelevuutta ja lähiliikuntamahdollisuudet todistetusti lisäävät liikkumista.

TÄSTÄ lienee yksimielisyys: tieteellisen näytön tulisi ohjata käytäntöjä. En kannata pakkolakeja, mutta jos jollakin lääkkeellä tai terapialla olisi yhtä selkeät ja kiistattomat vaikutukset kuin luonnossa liikkumisella, se julistettaisiin pakolliseksi jokaiselle ja yhdeksi hoitokeinoksi mielenterveyshäiriöihin.

Luonnon ekosysteemin ja hyvinvoinnin suojelemiseksi on jo laadittu ennallistamisasetuksia yms. mutta miten on meidän ihmisten hyvinvointiin vaikuttava elinympäristö? Ehkä tulevaisuuden päättäjät laativat lakeja, joilla vaaditaan ennallistamaan tuhottu lähiluonto?

HYVÄ saavutettavuus lisää luontoliikunnan houkuttelevuutta ja lähiliikuntamahdollisuudet todistetusti lisäävät liikkumista. Asuinalue voi joko edistää, ylläpitää tai heikentää fyysistä terveyttä. Jokaiselle tulisi taata pääsy lähiluontoon ilman, että on hankittava auto sitä varten.

Oleellista on myös luontoalueen riittävän suuri koko ja yhtenäisyys. Tällöin niissä on mahdollista kokea luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. Tästä syystä virkistysalueen melko vähäinenkin pieneneminen tai niiden lähelle sijoittuva häiriötä aiheuttava toiminta voi heikentää alueen virkistyksellistä arvoa. Liian tiivis rakentaminen luonnon ja sen hyvinvointia lisäävän vaikutuksen kustannuksella ei ole kokonaisedun mukaista.

Kunta, joka arvostaa kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, välttää tekemästä päätöksiä, joilla liikkumisen ja ulkoilun mahdollisuuksia lähiluonnossa rajoitetaan. Emme voi toimia vastoin tieteellisiä tutkimuksia – varsinkin tilanteessa, jossa sekä mielenterveyden haasteet että liikkumattomuuden kustannukset kasvavat.

Riitta Kuismanen

fysioterapeutti, sosiaalipsykologi

aluevaltuutettu (kd)

Pirkkala