Syökö lastensuojelubisnes rahat ennaltaehkäisyltä? Huostaanotetuista lapsista yli 60 prosentilla on tietty diagnoosi

Huostaanotetuista lapsista jopa 60 prosentilla on neuropsykiatrinen diagnoosi, kirjoittaa pirkkalalainen hyvinvointialueen valtuutettu Riitta Kuismanen

LASTENSUOJELUN markkinat nielevät yli miljardi euroa vuodessa. Kulut ovat suorastaan räjähtäneet käsiin runsaassa vuosikymmenessä. Huostaanottojen määrä kasvaa hurjaa vauhtia.

Yksittäisen lapsen vuorokausi laitoksessa maksaa yli 300 euroa eli yli 100 000 euroa vuodessa. Sijoitetun pääoman tuotto lastensuojelun markkinoilla onkin jopa 15 prosenttia. THL:n raportti on karua kerrontaa: kun lapsi otetaan huostaan, huostaanotto puretaan harvoin.

Puutteellisten resurssien vuoksi lapsia otetaan huostaan, vaikka he ensisijaisesti olisivat esimerkiksi mielenterveyspalvelujen tarpeessa. Jopa kolmasosa kunnista ja hyvinvointialueista ottaa lapsia huostaan, koska lapsille ei kyetä järjestämään mielenterveyspalveluja. Lastensuojelussa sosiaalisia ongelmia hoidetaan yhä enemmän lääkkeillä.

Lapsen haastavan ja tilanteeseen sopimattoman käyttäytymisen taustalta löytyy usein neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia. Huostaanotetuista lapsista jopa 60 prosentilla on neuropsykiatrinen diagnoosi. Lastensuojelun tarvetta aiheuttaa myös huono-osaisuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle. Se on yhteiskuntamme yksi kipeimmistä ongelmista. Se on usein monien asioiden yhteisvaikutusta ja siihen liittyy monissa tapauksissa mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Lastensuojelu ei voi hoitaa juurisyitä kuten perheiden köyhyyttä, vanhempien mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia

Monilla perheillä tukiverkosto on puutteellinen ja yksinhuoltajuus yleistä. Lapsilla on tällöin kasvanut riski päätyä lastensuojelun asiakkaaksi. Tutkimusten mukaan lastensuojelutaustaisten vanhempien lapsilla on jopa 10-kertainen riski joutua huostaan otetuiksi.

JOTTA yhdenkään lapsen ei tarvitsisi aloittaa elämäänsä takamatkalta, pitäisi erityisesti riskivanhemmuutta tukea. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lapsen paras kasvupaikka on kotona. Tämä edellyttää hänen mukaansa sitä, että kotoa löytyy täysipäiset ja hoivakykyiset, riittävästi tukea saavat vanhemmat.

Pekkarisen mielestä lastensuojeluun ei tarvita lisää rahaa 1,2 miljardin lisäksi vaan resurssien pitäisi mennä ehkäiseviin toimiin ja peruspalveluihin. Siihen, että tuetaan perheitä ja vanhemmuutta.

Lastensuojelu ei voi hoitaa juurisyitä kuten perheiden köyhyyttä, vanhempien mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia. Lastensuojelu ei pysty myöskään ratkomaan lasten neuropsykiatrisia, vammaisuuteen tai psyykkisiin oireisiin liittyviä ongelmia.

LASTENSUOJELULAIN mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos nämä eivät kykene kantamaan vastuutaan, edellyttää laki viranomaisia tarjoamaan tarpeellista apua riittävän varhain.

Riskitekijät lastensuojelulle siis tunnistetaan. Miksi toimenpiteisiin kuitenkin ryhdytään vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo näkyvillä ja inhimillistä kärsimykset syntyneet?

Vastuuta ja kustannuksia ei voi vierittää hyvinvointialueelle, myös kunnilla on velvollisuus panostaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Hyvinvointi lähtee varhaislapsuudesta. Mitkään resurssit eivät tulevaisuudessa riitä, mikäli ennaltaehkäisevään toimintaan ja perheiden tukeen ei panosteta.

Riitta Kuismanen

Sosiaalipsykologi, Aluevaltuutettu, valtuutettu (KD)