”KIITOS”, tuo pieni, mutta niin merkittävä sana. Usein se jää liian helposti sanomatta ja kuulematta. Joskus se unohtuu, joskus sitä ei halua sanoa tai joskus siihen ei ole edes mahdollisuutta. Monesti ”kiitos” kuitenkin sanotaan, eri tilanteissa ja yhteyksissä, ja sillä voi olla isokin merkitys. Kiittäminen saattaa pelastaa päivän ja se osoittaa joka kerta välittämistä ja arvostamista. Joku on voinut tehdä ison työn, ja kun kiitämme siitä, edes lyhyesti, niin teemme jo paljon.
Kiittäminen tulee joltakulta meistä niin luonnostaan, että emme aina edes ajattele, että miksi kiitämme. Me vain sanomme: ”Kiitos”. Esimerkiksi silloin, kun kiitämme ruoasta, kyydistä, ystävällisestä kehusta, saamastamme lahjasta ja niin edelleen. Joka tapauksessa kiittäminen on aina moniulotteisempaa kuin pelkkä yksi sana. Kun sanotaan, että ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, niin yksi ”kiitos” kertoo ainakin kymmeniä, ellei jopa satoja asioita. Joskus kiitämme isoista asioista, kuten ystävyydestä, elämästä tai kumppanuudesta. Kun on isoista asioista kyse, niin yleensä silloin sisäistämme kiittämisen tärkeyden. Kaiken pohjana on kuitenkin se, että muistaa kiittää. Jos jättää kiittämättä jostakin, saattaa jostakin asiasta jäädäkin ihan eri maku.
Kiitollisuudesta on paljon hyötyä, koska se heijastuu elämässä esimerkiksi elämäniloon, onnellisuuteen ja ihmissuhteisiin. Siksi ajattelen, että kannattaa kiittää mahdollisimman usein. Myös Raamatussa esimerkiksi apostoli Paavali (1. kirjeessä tessalonikalaisille) kehotti ihmisiä osoittamaan kiitollisuutta, iloitsemaan ja kiittämään kaikesta. Muistetaan siis kiittää!
