NELJÄ TÄHTEÄ: Koskettava tunteikkuus tekee Draculasta yllätyksellisen Suomen kansallisbaletissa

Nyt meitä vastassa eivät ole pelottavan punaiset silmät eivätkä kuolettavan terävät kulmahampaat. Tällä kertaa näyttämöä ei hallitse sydämetön eikä omatunnoton hirviö. Eikä verellä mässäillä. Puolan kansallisbaletista Suomen kansallisbalettiin vuokrattu Krzysztof Pastorin ja Wojciech Kilarin Dracula on suurenmoinen yllätys, koska tanssin pyörteissä onkin aisteiltaan tasapainoinen ja tunteikas vampyyri. Tämänkertainen Dracula pystyy rakastumaan, ja hänen sydämensä voi särkyä.

Koreografi Krzysztof Pastorin koreografia tahdittaa Dracula-baletin koskettavaksi rakkaustarinaksi. Kohtauksessa ovat Michal Krčmář ja Zhiyao Chen. (Kuva: Roosa Oksaharju)

Muistikuvissani on päällimmäisenä karikatyyrimäisesti brittien Horror of Dracula vuodelta 1958, jonka katselin Ylen tarjoamana kymmenisen vuotta sitten. Hamasta menneisyydestä mielessäni pyörii otteita Nosferatusta, vuonna 1922 valmistuneesta saksalaisesta kauhuelokuvasta.

Nyt elämme pelottavan sotaisaa ja suruisan veristä aikakautta koko maailmassa. Pahan vallassa oleva ihmiskunta rämpii kriisistä kriisiin. Uuteen aamuun herätessämme emme edes aavista millaista synkkyyttä päivä tuo mukanaan. Vallitsevaa ajankuvaa vasten perjantaina ensi-iltansa Suomen kansallisbaletissa saanut Dracula tuo toivoa antavan valon pilkahduksen. Ehkä pahan valta kyetäänkin voittamaan.

Irlantilaissyntyisen kirjailija Bram Stokerin klassista Dracula-kauhuromaania on suorastaan tehoviljelty lukuisissa filmatisoinneissa ja teatterikappaleissa. Olemme oppineet, että vampyyrihahmon koti on transilvanialainen linna ja että Dracula elää ihmisverellä säälittä ja tunteetta. Dracula on kuolematon, ellei häntä surmata lyömällä seivästä sydämen läpi.

Olemme oppineet tuntemaan Draculan pitkän korskeana, langan laihana ja haavan kalpeana. Eritystuntomerkkeinä ovat ohut kotkamainen nenä ja kaarevat sieraimet. Miehen suu on jäykkä ja julma. Kädet ovat karheat ja leveät kuin leipälapiot. Pahan ilmentymä puhuu korvaan sattuvalla korostuksella, ja hänen vartaloaan verhoavat synkän mustat asusteet.

Puolan kansallisbaletissa Draculaa on tarkasteltu uudenlaisista näkökulmista. Teemaa on ravisteltu perusteellisesti. Näin ovat pinttyneet totuudet saaneet väistyä, kun niiden tilalle on löydetty raikkaita lähestymistapoja. Ajatuksiini putkahtivatkin Eino Leinon viisaat sanat: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista”.

Draculan haamuina tanssivat aistikkaat ja mestarilliset Giulio Diligente ja Jaime Almaraz. (Kuva: Roosa Oksaharju)

Nyt puhuvat musiikin ja kehon kielet

Dracula tarjoaa kiintoisan parin tunnin opintomatkan puolalaisen säveltäjän Wojciech Kilarin (1932-2013) tuotantoon. Orkesteriteoksistaan ja kamarimusiikistaan sekä elokuvamusiikistaan tunnettu Kilar ammensi puolalaisesta kansanmusiikista ja uskonnollisista hymneistä. Suuri maailma tunteekin Kilarin nimenomaan vuonna 1992 valmistuneen Dracula-elokuvan musiikista, sillä se on tekijänsä tunnetuimpia luomuksia.

Tätä balettia siivittävästä musiikista suuri osa on lähtenyt Kilarin kynästä Coppolan elokuvaan. Mukana on lisäksi muuta Kilarin elokuva- ja sinfoniamusiikkia.

Draculan musiikkimaailma on verevään aiheeseen nähden poikkeuksellisen lempeää ja kaunista. Musiikki muodostaa tukevan selkänojan, jonka turvallinen suoja kestää alkusoinneista loppusäveliin. Musiikin vahvuutena on lisäksi eläväisyys. Välillä musiikki suorastaan tempaa mukaansa tanssin pyörteisiin.

Ensi-illassa kapellimestarin puikoissa oli ranskalainen Patrick Fournillier, jonka musiikinjohtotaidot tunnetaan laajalti maailmassa. Palkittu ja kysytty mestari valjasti Suomen kansallisoopperan orkesterin päästämään ilmoille uljaan musiikkielämyksen. Koko ilta oli korkeatasoisen musiikin juhlaa.

Baletissa puhuu koko ihmisen ruumis, kansainvälinen kehonkieli. Pääosassa eivät ole ääneen lausutut sanat. Miten monipuolisen sekä yllätyksellisen koreografian puolalainen Krzysztof Pastor, 67, onkaan inspiroitunut luomaan! Koreografi ei ole todellakaan mennyt sieltä, missä aita on matalimmalla. Häntä eivät haastaneet sen enempää verta valuvat torahampaat kuin ilkeyttä tuikkivat raadollisen punaiset silmät.

Pastor on ottanut Bram Stokerin alkuperäisteoksen käsiinsä ja lukenut sen rivien välitkin löytäen reippaasti lihaa luun ympärille. Pastor inspiroitui täysin omalle mielikuvitusmatkalleen, jonka annista me baletin katsojat nyt saamme nauttia. Pastor kertoo, miten Draculan rakkaustarina teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Niin se puhutteli minuakin. ”Se, kuinka Draculaan syvästi rakastunut Elisabeta on päätynyt itsemurhaan kuultuaan huhun rakkaansa kuolemasta, mutta vuosisatoja myöhemmin rakkaus syttyy uudelleen , kun Dracula kohtaa ihanan, uudestisyntyneen Elisabetan.”

Pastor korostaa koreografiallaan Draculan olemusta ainutkertaisena rakkaustarinana. Koreografi nostaa taitavasti myös uhrautumis-, kaipaus- ja mustasukkaisuusteemaa. Ne kaikki ovat luonnollisia osia ihmisen elämää.

Puvustus ja lavastus viimeistelevät taide-elämyksen

Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Kun teos kokonaisvaltaisesti ruokkii tunteita, niin keskiössä olevien tanssijoiden ja muusikoiden lisäksi puvuilla ja lavasteilla on oma tärkeä osansa.

Paremminkin voin sanoa, että ylelliset asusteet muodoissaan ja väreissään terävöittävät tanssin tuhansien säikeiden kekseliästä todellisuutta. Lavasteiden tehtävänä on luoda kaikuja teoksen synnyinajalta.

Baletissa tanssijat ovat ykkösiä. Tämänkertainen taiteilijakunta oli yhteen hioutuneisuudessaan yhtä tiivis kuin ampiaisparvi. Jokaisen tanssin yksityiskohdat ovat uskomattomat. Tämä seikka ihmetyttää minua kerta toisensa jälkeen. Tanssijat ovat todellisia kauneuden lähettejä. Lumoavaa katsottavaa.

Niin nuorena kreivi Draculana tanssinut Michael Krcmár kuin vanhana kreivi Draculana tanssinut Sergei Popov loihtivat esitykset, joissa pahan vallan lävitse säteilee sydämen hyvyys.

Ehdoton suosikkihahmoni oli kuitenkin Mina, joka on tarinassa Jonathanin ja Draculan rakkauden kohde. Koko tarinan ajan hänellä on romanttisia tunteita molempia kohtaan. Hyvin sovitetun koreografian ansiosta katsojana kykenin erottamaan erilaiset suhdedynamiikat. Esimerkiksi Minan liikkeet olivat latautuneempia Draculaa kohtaan. Jonathania kohtaan ne olivat mielestäni koordinoidumpia ja kontrolloidumpia. Minana tanssi ensi-illassa Zhiyao Chen.

MATTI PULKKINEN