MUUAN Pirkkalan seurakuntalainen Pirkko Urvanta on kovin huolissaan seurakunnan hyvän yhteishengen rakoilemisesta (Pirkkalainen 21.2.). Samalla hän varottaa klikkiajattelusta.
Ihan aluksi on syytä sanoa, etten ole missään konkreettisessa suhteessa Pirkkalan seurakuntaan tai seurakunnassa käytäviin vaaleihin ja keskusteluihin. Kirkkoherraehdokkaitakaan en tunne. En siis ota mitään kantaa itse vaaliin tai sen taustoihin. Haluan vain sanoa muutaman sanan ryhmistä, niiden dynamiikasta ja kommunikaation ongelmista. Se, mitä seuraavassa totean, pätee yhtä hyvin niin seurakuntiin kuin puolueisiin tai urheiluseuroihinkin.
URVANTA käyttää sanaa klikki. Sen tilalla voi hyvin käyttää mitä tahansa pienryhmää ja ihmisten liittoutumaa tarkoittavaa sanaa. Nämä ryhmät tai liittoumat voivat olla tuhansien ihmisten yhteisöjä, mutta myös muutaman yksilön ryhmiä. Yleensä tällaisella klikillä on jokin yhteinen toimintatavoite, ideologia tai uskomusjärjestelmä. Ja näitä on paljon ja erilaisia.
Klikkiajattelu tarkoittaa kaiketi sitä, että klikin jäsenet puolustavat omia ajatuksiaan, ideoitaan ja arvojaan mahdollisimman hyvin. Jos tällainen klikki sitten saa jossakin organisaatiossa ja jossakin historiallisessa tilanteessa enemmistön, on syntynyt vallanpitäjäklikki. Tällaisen vallanpitäjäklikin vastinparina organisaatiossa saattaa olla vähemmistöklikki.
Klikkiajattelu tarkoittaa kaiketi sitä, että klikin jäsenet puolustavat omia ajatuksiaan, ideoitaan ja arvojaan mahdollisimman hyvin.
Syntyneessä tilanteessa kohdistuu valtaklikkiin paine suvaita erilaisuutta. Joskus tällainen on onnistunut, mutta valitettavan usein ei. Tällä hetkellä luterilaista kirkkoa ulkoapäin seuraavana ei voi olla havaitsematta tällaista valtataistelua kirkon sisällä. On olemassa vahvoja asenteita oman ajattelun oikeutuksen puolesta.
On toki selvää, että uskoessaan jonkin asian olevan totuus, ei samaan aikaan voi uskoa, että sama asia on epätotuus. Silti voisi olettaa, että erilaisista ajatus- ja arvomaailmoista huolimatta kukin johonkin asiantilaan liittyvä mukanaolija voisi sietää toisen olemassaolon.
Jos taas valtaklikin toiminta ei sisällä erilaisuuden sietokykyä, on vaarassa syntyä totalitaarinen vallankäyttötilanne, missä erilaisuus pyritään vaientamaan. Tässä tilanteessa vaiennusyrityksen kohteeksi joutuneet henkilöt voivat reagoida kolmella tavalla: vaieta ja olla hiljaa, taistella sananvapautensa puolesta tai poistua kyseisestä organisaatiosta. Itse reagoin viimeisellä tavalla viitisentoista vuotta sitten.
Tapio Kangasniemi
vapaakirkollinen ajattelija
Pirkkala
