Jenni Haukio poimi pirkkalalaisten Viivi ja Iida Pulkkisen luontokertomukset palkinnoille kirjoituskilpailussa – niissä autettiin ketunpentua ja uhmattiin metsäkoneita Kurikassa

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan järjestämän kilpailun voittajat palkittiin tammikuun lopulla Helsingissä.

PIRKKALALAISET Viivi (vas.) ja Iida Pulkkinen palkittiin valtakunnallisessa kestävään kehitykseen liittyvässä kirjoituskilpailussa. Viivin tarina kertoi ketunpennusta ja Iidan kertomuksessa karhunpennun kohtalo nivoutui lähimetsän pelastamiseen.

PIRKKALAN Kurikassa asuvat sisarukset Iida (10 vuotta) ja Viivi Pulkkinen (8) on palkittu Valtioneuvoston isännöimässä koko Suomen laajuisessa kestävän kehityksen kirjoituskilpailussa Toiveikas tulevaisuus.

Palkitut kirjoitukset valitsi noin 150 teoksen joukosta tohtori Jenni Haukio palkintoraadin esityön jälkeen.

Kilpailun tavoitteena oli innostaa kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri Suomea kirjoittamaan ja miettimään omaa suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan, muihin ihmisiin ja luontoon sekä rohkeasti unelmoimaan tulevasta.

Viivi Pulkkinen nappasi jaetun ensimmäisen palkinnon 7-8-vuotiaiden sarjassa ja Iida kolmannen sijan 9-10-vuotiaiden mittelössä.

Molemmat ovat innokkaita luonnossa liikkujia. Lähiluonnon leikkeihin ja tuttuihin metsiin sijoittuivat myös heidän fiktiiviset luontotarinansa.

Viivin tarinaa Helsingin palkitsijaraati luonnehti upeaksi mininovelliksi, jossa kuvataan mukavasti luontoa. Teksti etenee raadin mukaan luontevasti ja tarinassa on hieno kehärakenne. ”Työssä välittyy tunne siitä, että asioihin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan”, raati totesi.

Viivi ei enää ihan tarkasti muista, mitä kertomus sisälsi. Ketunpoikanen ja metsämiehet -tarinan päähenkilöitä olivat Viivi itse ja ketunpentu. Viivi asettuu yhdessä ketunpojan kanssa seisomaan metsäkoneiden eteen, jotta nämä eivät voi tuhota lähimetsää.

Ketunpoikien ohessa koiranpennut inspiroivat Viiviä. ”Mielilukemistani on Taikakoirat-sarja”, hän kertoo.

Viivi on äidin mukaan ollut enemmän tietopohjaisten tarinoiden tekijä. Koulussa hän on etsinyt käsiinsä tietokirjoja etenkin koirista ja luonnosta ja kokosi näistä artikkeleita kuvittaen ne itse.

SUOMEN kestävän kehityksen toimikunnan järjestämän kilpailun voittajat palkittiin tammikuun lopulla Helsingissä Valtioneuvoston upeissa tiloissa, missä myös pirkkalalaiset Iida (vas.) ja Viivi Pulkkinen kävivät vastaanottamassa palkintonsa eli kunniakirjan ja lahjakortin kirjakauppaan.

IIDAN palkintotarina on nimeltään Metsän pelastus. Palkitsijat kiittelivät Iidan hallitsevan hauskasti draaman kaaren.

”Keksin koko tarinan aika lailla omasta mielestä. Ajattelin sitä kirjoittaessa pururadan viereistä metsää Kurikassa”, Iida kertoo. Tarinassa on yhdessä pääosassa karhunpentu.

Retkeilyvideoita YouTubeen tekevä äiti Virva Pulkkinen kertoo, että tytöt ovat paitsi luontoihmisiä myös kiinnostuneet lukemisesta ja kirjoittamisesta.

Iidan kynä suorastaan sauhuaa, kiitos jo viisiosaiseksi laajenneen Anni-kirjasarjan. Sen osia ovat muiden muassa ”Anni saa koiran” ja ”Anni menee kouluun”.

Ruuhkaa on myös lukurintamalla. Iidan lukunopeus on singahtanut vuodenvaihteessa harppauksin eteenpäin. ”Menossa on nyt kuudes Harry Potter joulun jälkeen”, Iida kertoo.

Sekä Iidalle että Viiville luova kirjoittaminen tarkoittaa nimenomaan kynällä paperille kirjoittamista – ja piirtämistä. Koulussa tekstejä voidaan tehdä tietokoneillakin.

Kirjoituskilpailuun osallistuneet teokset julkaistaan verkkojulkaisuna kestavakehitys.fi –sivustolla kevään 2024 aikana.

IIDAN ja Viivin elämänpiiriin kuuluvat Kurikan lähialueet ja usein äidin kanssa tehdyt retket aina Iso Naistenjärvelle asti.

Kurikan koirapuiston vieressä on paikka, jota tytöt kutsuvat kettumetsäksi. Sen keskellä on salaperäinen lähdelampi, jonka toimittaja kertoo olevan ehkä muinaisten tarujen uhrauspaikka Manalanprunni. Tyttöjen silmät pyöristyvät. Kummituksia siellä ei ole näkynyt, mutta usein ketun, peuran ja jäniksen jälkiä.

”Kerran kun olimme hiihtämässä, kaksi peuraa loikkasi ladun äkkiä ladun yli. Toisella kertaa Adan äiti oli nähnyt Leppäsenkulmalla peuroja, joita menimme etsimään”, Iida kertoo.