Toivion linnarauha
Toivion koulun pihaan on noussut tammikuun aikana kolme – ei kun neljä uljasta linnaa, joista ollaan ylpeitä, joita vaalitaan, joita suurennetaan ja kaunistetaan, joita ollaan valmiita puolustamaan ja joita ollaan valmiita yhteisvoimin rauhanomaisesti näyttämään.
Lumi voi joskus olla oiva kasvatuksen väline. Silloin kun sitä aikuisten harmiksi on paljon ja lasten iloksi se on suurilla kasoilla. Siitä saa aikaan vaikkapa pienoismaailmoita, joilla voidaan testata ihmisten/kansojen välistä käyttäytymistä.
– Meillä oli valmiina kaikki kriisin ainekset viidennen ja kuudennen luokkien välillä. Niin kuin kansojen välillä joskus on. Oli koettu vakoilut, vangitsemiset, vahingonlaukaukset ja työkaluista oli riidelty. Aseita (lumipalloja) oltiin jo tekemässä ja kokoamassa varastoihin, Toivion koulun johtajaopettaja Tapani Vainio selittää kulkiessaan koulun pihamaalla lapsilauma vanavedessään. – –
– Sitten, kun asia alkoi jo vaikuttaa tuntikäyttäytymiseen, pojat puhisivat kiukusta naamat punaisina ja torailivat tosissaan keskenään, puhuimme asiat halki historiantunnilla. – –
– Mietimme, kuinka saisimme kiistan päättymään rauhanomaiseen ratkaisuun. Ilmoitin, että YK puuttuu nyt asiaan.
– Ensiksi ehdotettiin, että linnat hajotetaan. Mutta siihen pojat eivät suostuneet millään. Eivät halua rikkoa mitään omatekemää. Esitimme, että YK (ope) ja tytöt tekisivät sen työn. No, se ei kelvannut alkuunkaan.
– Sitten mietimme, miten voisimme yhdistää vierekkäin sijaitsevat linnat. Ei kelvannut vielä tämäkään vaihtoehto, vaikka muuten pojat ovat kovastikin yhdessä. Riita sen kun paheni ja niin olisi uskottu kentälläkin käyvän liittämisen jälkeen.
– Tilanne oli tässä vaiheessa niin kypsä ja pojat syyttelivät niin rankasti toisiaan, että ilmoitin ratkaisun olevan pakko löytyä sen tunnin aikana tai vaihtoehto yksi toteutetaan.
– Keskustelu jatkui. Ja niin päätimme, että linnat rakennetaan mahdollisimman hienoiksi ja edustaviksi – itse asiassa rakentajat kilpailisivat kenen on hienoin – ja kutsuisimmekin sitten valokuvaajan ja jutuntekijän paikalle näyttämään muillekin, miten hienoa jälkeä syntyy rauhanomaisessa rinnakkaiselossa. Ja tämä ehdotus sytytti.
Pirkkalainen 40 vuotta sitten, 9.2.1984.
