ASUMISTERVEYSLIITTO saa tihenevään tahtiin kyselyjä kotien pahoista hajuista. Usein kyseessä on erityisesti vanhoihin taloihin liitetty ilmiö, jota kutsutaan mummolan hajuksi. Jos hajun aiheuttaja on puutavaran suojauksessa käytetty kloorifenoli, ongelma ei ole korjattavissa minkäänlaisella remontilla.
Liiton toiminnanjohtaja ja sertifioitu rakennusterveysasiantuntija Hannele Rämö on huolestunut nimenomaan kloorifenoliin liittyvien hajuongelmien yleisyydestä. Liiton toimiston väki saa päivittäin yhteydenottoja juuri tästä hajusta, joka tarttuu ihoon, hiuksiin ja vaatteisiin. Ilmiö muistuttaa homeen hajua, mutta siitä ei ole kyse.
Kyselyt liittyvät 1980-luvun lopulla rakennettuihin ja sitä vanhempiin pien-, rivi- ja kerrostaloihin.
Ilmiö aiheutuu puutavaran suojauksessa käytetystä kloorifenolista. Penta-, tetra- ja trikloorianisoli ovat kloorifenoleja sisältävien puunsuoja-aineiden mikrobiologisessa hajoamisessa syntyviä yhdisteitä. Pahanhajuinen huoneilma johtuu rakenteista vapautuneista, tunkkaisen hajuisista kloorianisoleista.
Kloorifenolia on käytetty sahoilla puutavaran suojauksessa sinistäjäsienen torjuntaan. Aine kiellettiin 1985 Kärkölän pohjavesiturman jälkeen. Kyseessä oli Suomen suurin ympäristötuho
– Viitisen vuotta myöhemmin alueen asukkailla alkoi ilmaantua vakavia sairauksia. Tuolloin todettiin, että sahan palon sammutuksessa kloorifenolia valui tynnyreistä pohjaveteen. Aineen käyttö kiellettiin, mutta monet sahat saivat luvan käyttää varastonsa loppuun. Siksi hajutaloja riittää meillä pitkälle tulevaisuuteen, Rämö toteaa.
Asu hajun keskellä tai pura talo
Pahalle haiseva tetrakloorianisoli kehittyy talon rakenteissa kymmenien vuosien aikana. Haju ei katoa, vaikka rakennus korjattaisiin perusteellisesti. Yksi vaihtoehto on asua rakennuksessa hajusta huolimatta, jos asukkaat pystyvät elämään sen kanssa.
Jos asuminen on mahdotonta, rakennus on purettava maan tasalle. Purkumateriaali ei sovellu kierrätykseen tai uusiokäyttöön, vaan ainekset on käsiteltävä haitallisina purkujätteinä.
Asuminen hajun keskellä voi käydä mahdottomaksi myös siksi, että haju seuraa mukana kodin ulkopuolellekin. Eräs asiakas osti talon ja teki ison remontin, mutta talossa haisi tämän jälkeenkin. Asiakkaan työpaikalla tilanne koettiin hankalaksi hänen mukanaan kulkeutuvan hajun vuoksi. Lapsia kiusattiin koulussa, eikä kukaan halunnut tulla perheenjäsenten lähelle.
Tetrakloorianisolin olemassaoloa ei ollut aiemmin mahdollista mitata. Nykyisin ympäristölaboratoriot voivat analysoida yhdisteen rakennusmateriaaleista ja huoneilmasta.
Anisolit eivät tule esille kuntotarkastuksissa. Myöskään homekoira ei haista sitä, koska kyseessä on kemiallinen yhdiste. Aine haisee kuin home, ja moni luulee, että kyse on homeesta.
– Aikoinaan kiinteistövälitystoiminnassa ilmiötä jopa romantisoitiin ja sanottiin, että se on tyypillinen mummolan haju. Väite kuului, että vanhat talot ovat aina haisseet. Todellisuudessa terve talo ei koskaan haise.
Koskee myös kesämökkejä
Talojen omistajien kannalta hankaluus on siinä, että kukaan ei tiedä, mitkä materiaalit on käsitelty kloorifenolilla, ja missä rakennuksissa hajuriski on olemassa. Rämö arvioi, että koko maassa on ennen pitkää tiedossa tuhansittain tällaisia hajutaloja.
– Ongelma kehittyy vähitellen, eikä asukas voi vaikuttaa sen kehittymiseen. Mahdollinen asunnon ostaja ei välttämättä tunnista ainakaan lievää hajua, jos esittelyn yhteydessä vaikkapa keitellään kahvit. Haju häviää hetkeksi mutta tuntuu taas pienen ajan kuluttua.
Moni loma-asunto voi alkaa haista jo melko uutenakin. Ilmiö kehittyy nopeammin rakennuksissa, joita pidetään talvisin kylmillään.
Asumisterveysasetus ja terveyssuojelulaki lähtevät uudistuskierrokselle. Sopii odottaa, että hajuhaitat ja vahingolliset yhdisteet huomioidaan niissä jatkossa kattavammin.
– Tämä ei kuitenkaan poista kloorifenolista johtuvaa ongelmaa. Pian koko Suomi haisee, ja monta rakennusta joudutaan purkamaan hajun vuoksi. Näissä taloissa on kiinni monen ihmisen koko omaisuus, Rämö muistuttaa.
