”HUMPUUKIA!” ärähtää Saituri, tarttuu keppiinsä ja hätistää avunpyytelijät tiehensä.
Teatterin lavalla tapahtumat seuraavat toisiaan Charles Dickensin tarinassa Saiturin Joulu, A Christmas Carol.
Saituri on rikas, pihi, itsekäs ja köyhiä alaspäin katsova hahmo. Hän on keskittänyt elämänsä rahan keräämiseen ja siinä sivussa menettänyt rakkaansa Bellen, joka lähti kitsaaksi muuttuneen miehensä luota.
Joulun alla köyhä kansanosa kerää kadulla kolehtia. Rampa pikku Tim ei ehkä näe joulua, jos ei saa apua
Jouluyönä Saiturille ilmestyy kolme henkeä. Jos Saituri ei muuta itseään, sekä pikku Tim että hän itse kuolevat ennen joulua.
TARINAN moderni versio voisi olla Pirhan Joulu. Köyhempi kansanosa pyytää vuodeosastojen säilyttämistä, jotta hoitoa saa lähellä omaa kotia ja läheiset pääsevät katsomaan.
”Humpuukia!” ärähtää Pirha.
”Onhan sentään vielä vankiloita ja köyhäintaloja. Kuolkoot pois kuormittamasta yhteiskuntaa!”
”Mutta pikku Timin täytyy päästä pian lääkäriin tai hän kuolee”, vetoaa Suomen kansa.
”Minun tehtäväni ei ole kustantaa toisten hoitoja, maksakaa lisää veroja!” vastaa Pirha ja antaa rahakirstullensa hyvänyönsuukon.
YÖLLÄ Pirhalle ilmestyy unessa menneiden aikojen henki.
Se näyttää, kuinka Suomi sotien jälkeen hartiavoimin rakennettiin tiili tiileltä uudelleen ja kuinka arkkiatri Arvo Ylpön ansiosta suomalaisten lasten terveys nousi kehitysmaan tasolta maailman kärkeen.
Teen mitä tahansa, mutta Suomen hyvinvointivaltion täytyy selvitä.
Pirha näkee, miten suomalainen hyvinvointivaltio kehittyi ja kasvoi, tuli kouluja ja terveyskeskuksia, työpaikkoja.
Seuraavaksi ilmestyy tämän ajan henki. Pirha näkee kuinka Suomea puolustaneet vanhukset hoitavat toisiaan kotona, toisella muistisairaus ja toisella sydänvika. Heillä on ranteessa nappi, jota voivat painaa, jos hädän hetkellä pystyvät. Joku sitten ehkä tulee ajoissa.
Lapsilla on tavaran keskellä paha olla, fyysinen kunto on romahtanut. Pirha katsoo, kuinka sairaalan vuodepaikat ovat vain osaksi käytössä, ei siksi, ettei olisi potilaita vaan siksi ettei ole hoitajia. He uupuivat ja lähtivät pois.
Kolmas henki ilmestyy ja sanoo Pirhalle:
”Jos et muuta itseäsi, avaa sydäntäsi ja auta köyhempiäsi, Suomen hyvinvointivaltio kuolee ja sinäkään et näe seuraavia jouluja.”
Pirha katsoo hautausmaata ja siellä seisoo hyvinvointivaltion hautakivi ja hänen omansa kirkkomaalla vierekkäin.
”Ei! Hyvä henki, teen mitä tahansa, mutta Suomen hyvinvointivaltion täytyy selvitä! Sano, että se selviää!” Pirha huutaa epätoivoissaan.
”Vain itseäsi muuttamalla!” kaikuu hengen ääni vastaukseksi.
AAMULLA Pirha herää ja avaa rahakirstunsa. Hän lahjoittaa kunnille vuodeosastot ja terapiapalvelut eikä enää ajattele vain omia rikkauksiaan.
Pirhalle nostetaan malja ja vihdoin hän on arvostettu, pidetty ja tärkeä osa yhteiskuntaa.
Rikas on köyhä, jos hänellä on kylmä sydän. Sanomaa on kerrottu tarinoiden voimalla vuosisatoja, eikä se juoni vanhene koskaan.
Ei edes vuonna 2024.
