PIRKKALAN Turrissa sijaitsevan omakotitalon ajattelisi äkkiseltään olevan kaukana kansainvälisistä rockympyröistä.
Kyseessä ei ole kuitenkaan ihan tavallinen pirkkalalainen talo. Sen kellariin kätkeytyy musiikkihuone, jonka seinällä roikkuu lukuisia takahuonepasseja, kultalevyjä ja kiiltäviä kitaroita.
Tämä on metallimusiikkiyhtye Sonata Arcticassa soittavan kitaristi Elias Viljasen tukikohta.
Suomen lisäksi Sonata Arctica tunnetaan myös maailmalla. Viimeksi tänä keväänä yhtye kiersi Etelä-Amerikkaa ja esiintyi muun muassa Brasiliassa, Guatemalassa ja Costa Ricassa.
Miten pirkkalalainen Viljanen päätyikään soittamaan yhteen tunnetuimmista suomalaisista metalliyhtyeistä?
VILJASEN matka maailmalle alkoi pihasaunamökistä Haikasta. Pian edessä oli kuitenkin muutto Vähäjärvelle.
”Asuin koko lapsuuteni Vähäjärven maisemissa Hakatiellä. Nyt talo on jo purettu.”
Pirkkalan maisema on muuttunut 50 vuoden aikana hurjasti, ja muutos mietityttää myös Viljasta.
”Hurja rakentaminen hirvittää jonkin verran. Tuntuu, että se on joidenkin mielestä kehityksen kannalta välttämätöntä”, hän tuumii.
Myös koulunsa Viljanen kävi Pirkkalassa. Ajatuksissa kyti kuitenkin haave jostakin Pirkkalan ympyröitä suuremmasta.
”Tiesin jo lapsena, että minun on pakko päästä rokkaamaan maailmalle. Muistan, kuinka katselin Vähäjärven tasaista pintaa ja mietin, että pääsenkö minä täältä ikinä mihinkään?”
VILJASEN haave isommista areenoista toteutui vasta paljon myöhemmin. Musiikin parissa puuhailu alkoi kuitenkin jo nuorena Pirkkalassa.
”Meillä oli teini-ikäisenä kaveripiiri Kyöstillä. Saimme harjoitella Kyöstin kartanon pommisuojassa noin 10-15 hengen porukalla soittamista.”
Näistä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun porukoista muotoutuivat myös Viljasen ensimmäiset oikeat yhtyeet. Noin 10-vuotiaana kitaransoiton aloittaneen Viljasen ensimmäinen levyttänyt kokoonpano oli pirkkalalainen melodista death metalia soittanut Depravity.
Musiikillisia vaikutteita haettiin Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta ja Ruotsista.
Vielä tähän aikaan metallimusiikki ei ollut Suomessa valtavirran suosiossa. Vaikka Viljasen omassa kaveriporukassa kuunneltiin herkällä korvalla musiikin uusia virtauksia, hänen mukaansa Pirkkalassakaan ei ollut tähän aikaan kovin paljoa raskaamman musiikin ystäviä.
”Meitä oli aika pieni porukka. Kuuntelivatkohan kaikki muut vielä jotakin diskoa?” Viljanen naurahtaa.
Suhtautuminen nuoriin metallimusiikin ystäviin oli kuitenkin pääosin ystävällistä, ja myös kunta järjesti nuorille muusikon aluille paikkoja harjoitteluun.
”Korkeintaan mummot ja vaarit kauhistelivat tukan pituutta”, edelleen pitkätukkainen kitarataituri muistelee hymyillen.
VUONNA 2007 Viljanen kutsuttiin kitaristiksi Sonata Arcticaan. Tässä vaiheessa hän oli hankkinut jo jonkin verran mainetta instrumentaalisilla sooloalbumeillaan, mutta varsinainen ammattilaisuus alkoi vasta Sonata Arcticaan liittymisen jälkeen.
”Olin kiertueella Sonata Arctican lämmittelijänä, ja opin tuntemaan yhtyeen soittajat. Kun Sonata Arcticassa tuli aika kitaristin vaihdokselle, minua kysyttiin mukaan.”
Tätä ennen Viljanen oli työskennellyt metallimiehenä Suomen Kenttävarusteessa, jossa hän hitsasi kokoon muun muassa jääkiekko- ja jalkapallomaaleja. Metallimiehestä tuli Sonata Arcticaan liittymisen myötä ammatikseen keikkalavoja kiertävä metallimies.
”Kun pääsin mukaan Sonataan, ei ollut enää aikaakaan käydä töissä. Yhtäkkiä tehtiin jopa sata keikkaa vuodessa. Mukaan tulivat pitkät kiertueet ja keikkabussissa nukkuminen, eikä kotiin päässyt välttämättä puoleentoista kuukauteen.”
Vaikka Viljanen nauttiikin työksi muuttuneesta harrastuksesta, sillä on myös varjopuolensa.
”Välillä mieli on maassa, jos ei ole kuukauteen nähnyt perhettään tai sukulaisiaan. Siihen ei varmastikaan ikinä totu.”
Myös sooloura on saanut jatkoa, vaikka Sonata Arctica viekin miehen ajasta suurimman osan. Viimeisin sooloalbumi Acoustic Intelligence ilmestyi vuonna 2022.
”Soololevyni ovat instrumentaalista musiikkia. Tyyliltään ne ovat enemmän hard rockia kuin heavya.”
VIIMEISIMMÄT kaksikymmentä vuotta Viljanen on asunut Turrissa.
”Olen saanut kiertää viimeiset 15 vuotta maailmaa Sonata Arctican kanssa, mutta Pirkkalaan on aina mahtava palata. Juureni ovat täällä.”
Nykyään Pirkkalasta löytyy kaikki, mitä Viljanen tarvitsee.
”Aikaisemmin kitaran kieliä piti lähteä hakemaan Tampereelta. Nyt niitäkin saa Pirkkalasta.”
Sonata Arctican uuden albumin valmistelun ohella Viljasen kesäsuunnitelmissa on tauko hektiseltä keikkaelämältä. Kesällä hän kaavailee vierailevansa ainakin Sankilan kartanon musiikki-iltamissa.
Viljanen vaikuttaakin olevan erittäin tyytyväinen Pirkkalan asukas.
”Täällä on turvallista ja hyvä olla. Tunnen täältä paikat ja paljon ihmisiä. Olisinhan minä muuttanut jo Pirkkalasta pois, mikäli en viihtyisi täällä”, Viljanen myhäilee.
