KILPA-AUTOILIJANAKIN aikanaan tunnettu pirkkalalaisen kenkätehtailijasuvun edustaja Tero Palmroth istuu Pirkkalan Citymarketin kahvilapöytään juttelemaan hetkeksi toimittajan kanssa. Helsingissä kauan asunut mies on piipahtanut vanhoille kotinurkilleen.
Citymarket sijaitsee osoitteessa Palmrothintie. Vieressä myös Saapastie ja Kenkätie muistuttavat kengänvalmistuksen historiasta.
”Kotiseutu on alkanut kiinnostaa, täytinhän juuri 70 vuotta”, Partolan kenkätehtaan leivistä Pirkkalasta maailmalle vuonna 1985 lähtenyt mies hymyilee.
Kahvikupin ääressä käydään lopulta läpi Pirkkalan nykymuotoisen kunnan historia pienoiskoossa.
Palmrothien osalta tarina alkaa vuodesta 1887, kun liikemies Elieser Johansson oli perustanut Partolan tilalle Ångsag och Kvarn -nimisen saha- ja myllylaitoksen, myöhemmältä nimeltään Pyhäjärven saha. Lama-aika ja vuoden 1891 tulipalo romuttivat hyvin alkaneen toiminnan ja Johansson teki sahoineen konkurssin.
Yhden loppu oli toisen alku.
Ruovedellä asunut tilanomistaja ja maakauppias Gustaf Palmroth osti tilan 1891 konkurssipesästä pojalleen, Tero Palmrothin isoisän isälle Hannes Palmrothille.
Ruovedelle Palmrothit olivat päätyneet 1700-luvulla kuninkaan annettua heille maanomistuksia tunnustuksena sotapalvelusta.
Elieser Johansson oli Hannes Palmrothin eno. Partola sahoineen vaihtoi siis omistajaa suvun sisällä. Johansson oli merkittävä puunjalostusteollisuuden patruuna Suomen teollisuuden alkuvaiheissa, muun muassa Jämsänkosken selluloosatehtaan suurin omistaja ja perustaja 1800-luvulla.
”Alkuperäinen tarkoitus oli harjoittaa Partolassa modernia maataloutta, jota Hannes oli opiskellut Ruotsissa ja josta hän oli kiinnostunut”, Tero Palmroth sanoo.
Tämä toteutuikin, ja myöhemmin mukaan tuli kengänvalmistus, josta Palmroth-suku nykyisin tunnetaan.
Alussa keskityttiin kuitenkin maatalouteen.
”Sahan Hannes myi eteenpäin aika nopeasti, koska tarvitsi rahaa tilan kehittämiseen”, Tero Palmroth muistelee.
KUN vuosisadan alkuvuosikymmeninä tuli Tampereen – Pirkkalan vanhaa maantietä kaupungin ja kunnan rajan yli Pirkkalaan, olivat tulijaa ensimmäisenä vastassa Partolan kartanon viljavainiot.
Kartanon maat ulottuivat vuoroin peltoina ja metsinä Pyhäjärven rannasta halki Pirkkalan, nykyisen Toivion yli Multisiltaan.
ALLA olevasta galleriasta voit klikata suuremmiksi vanhoja kuvia Partolan seudulta.
Partolan keskustaajama oli kilometrin päässä rajasta nykyisen Pereentien varressa. Kartano oli keltainen, Wivi Lönnin suunnittelema jugend-tyylinen kolmikerroksinen talo.
Suuressa kivinavetassa 7-8 karjakkoa hoiti sataa lehmää, tallissa oli 20 hevosta. Työmiesten asuntoja oli 10.
Hannes Palmrothin Ruotsissa saamia oppeja edistyksellisestä maataloudesta sovellettiin menestyksellä. Aikoinaan Partolassa oli Pohjois-Hämeen paras ayshirekarja.
Näin muisteli Hannes Palmrothin tytär Marjatta Salomaa myöhemmin Partolan kulta-aikoja.
Tilan koko oli yli 300 hehtaaria. Peltoja oli sata hehtaaria ja lisäksi myöhemmin vuokrattuna Tampereen kaupungilta 75 hehtaaria. Metsää oli loput yli 200 hehtaaria.
Saha alkoi menestyä uudessa omistuksessa kartanon naapurissa ja työllisti vuosisadan alussa enimmillään 168 henkeä. Laitos toimi aina 1950-luvulle asti.
Myöhemmin sahan maille tuli virvoitusjuomatehdas Pirve Oy. Sen lopetettua 2000-luvun alussa Pyhäjärven sahan entiselle ydinalueelle rakennettiin Pikku-Venetsian asuinalue.
”Pirvestä muistan 60-luvun alun koulumatkoilta Nuolialaan Coca Cola -kyltit. Ne olivat pikkupojasta jotain hienoa”, Tero Palmroth kertoo.
HANNES Palmrothin kuoltua 1927 Partolan omisti perikunta 1940-luvun puoliväliin asti.
Sodan jälkeen siirtoväen ja rintamasotilaiden asutustoiminta lohkaisi ison palan kartanon maista. Partolan maille syntyi muun muassa Toivion asutusalue ja yhteensä 134 asutustilaa.
Pian maanlunastuksen jälkeen pantiin toimeen kartanon perinnönjako. Partolan tilan ensimmäisillä Palmrotheilla, Hanneksella ja Hilmalla oli kuusi lasta: Riitta, Marjatta, Kirsti, Reino, Lasse ja Pentti.
Päärakennus jäi perinnönjaossa Reinolle. Hänen kuoltuaan rakennuksen peri Pentin vanhin poika Juhani ja hänen kuoltuaan 1978 se siirtyi hänen lapsilleen.
Kartano paloi pahoin ränsistyneenä 1982.
Marjatta Salomaa muisteli Partolan vilkasta elämää ja äitinsä hoitamaa puutarhaa Pirkkalaisen artikkelissa 1992. Partolassa oli harrastettu sekä agrikulttuuria että kulttuuria, jota hänen äitinsä Hilma erityisesti vaali.
”Elämäntapa, jota muistojeni Partola edusti, ei enää ole. Sen aika päättyi talvisotaan. Mitään siitä ei ole jäänyt jäljelle. On vaikea sanoa, oliko tuo mennyt elämänmuoto parempi kuin nykyinen”, Salomaa totesi.
Partolan kartano esitellään Vapriikin vuosi sitten julkaisemassa Tampereen kartanot -kirjassa. Partolan historiasta voi lukea myös tästä Pirkkala-seuran artikkelista.
MAATALOUDEN ohessa tilalla siirryttiin 1920-luvulla teollisuuden pariin.
Tero Palmrothin isoisä Pentti perusti Partolan kenkätehtaan 1928 tutustuttuaan alaan ja liiketoimintaan muun muassa Saksassa, Aaltosen ja Hyppösen kenkätehtailla Tampereella ja Yhdysvalloissa.
Aluksi tehdas toimi Partolan tilan puisessa huvilassa.
Tiilinen kenkätehdas valmistui 1930-luvulla ja kasvoi suureksi työllistäjäksi Pirkkalassa Pyhäjärven sahan ohella. Nykyisin rakennus tunnetaan Partolanhovin asuintalona.
Vuosien kuluessa Partolassa tehtyjen kenkien maine kasvoi. Miss Universum Armi Kuuselan jaloissa nähtiin 1952 Tero Palmrothin isän Pertin suunnittelemat sandaalit.
Ruotsin kuningatar Silvia vieraili Sarankulman tehtaalla 1979 ja sai lahjaksi legendaariset punaiset saappaat.
Palmroth kohosi kansainvälisesti tunnetuksi brändiksi.
Pentti Palmroth kuoli 1968 ja pojat Pertti ja Juhani jatkoivat kenkätehtaan toimintaa. Myöhemmin Juhani alkoi hoitaa Partolan kenkätehdasta ja Pertti Hämeen kenkätehdasta. Myös Hollannissa oli tehdas.
”Sitten veljekset riitautuivat ja itsekin jouduin siihen mukaan, kun tulin tehtaalle 1970-luvun alussa koulusta Englannista”, Tero Palmroth toteaa.
Ristiriidat johtivat Tero Palmrothin kohdalla juomiseen. Hän muutti pois Pirkkalasta 1985 ja haki apua Yhdysvalloista Betty Fordin klinikalta.
”Ohjeeksi sain, että unohda kengät ja ala tehdä sitä, mitä itse haluat.”
Näin tapahtuikin. Tero Palmroth aloitti uuden elämän Yhdysvalloissa. Hän muun muassa osallistui ainoana pohjoismaalaisena kuljettajana useita kertoja maineikkaaseen Indianapolisin 500 mailin kisaan.
”Autot kiinnostivat. Ajelin jo nuorena jäärata-ajoa Sääksjärven jäällä.”
MONIEN värikkäiden vaiheiden jälkeen Palmroth asuu nyt perheineen Helsingissä ja pitää omenatilaa Karjalohjalla. Vuodesta 1995 asti hän on ollut avioliitossa Anne Lyytikäisen kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, Remy ja Rafaela. Aikaisemmasta avioliitosta on poika Matias.
”Istutin tilalle 2500 omenapuuta. Valmistamme niistä puristamalla lajikepuhdasta eli vain yhdestä ainoasta lajikkeesta puristettua mehua. Käytetty lajike on merkitty pullon kylkeen. Toin nyt mehua myyntiin Pirkkalaan.”
”Tämä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 1985, kun taas myyn Pirkkalassa jotain itse tekemääni tuotetta”, hän sanoo.
”Vanhoja voi muistella, mutta aina pitää katsoa eteenpäin”, yhä täynnä virtaa oleva mies sanoo, pukee päälleen valkoisen takin ja lähtee hymyillen maistattamaan omenamehua pirkkalalaisille.
”Mehujunalla kotiin, se sopii puolestani vaikka otsikoksi”, mies naurahtaa.
PALMROTHIEN kenkien tarina elää yhä, vaikka Partolan kenkätehdas lopetti toimintansa 1986 ja Hämeen kenkätehtaan jatkaja Hamken 2011 toimittuaan siihen asti Sarankulmassa.
Palmroth Original -tuotemerkkiä vaalivat Kari ja Mikko Palmroth. He järjestivät kaksi vuotta sitten Palmrothien kenkäperintöä esittelevän näyttelyn Finlaysonilla.
Yhtiöllä on liike Tampereella, mutta kengät valmistetaan nyt Portugalissa.
Perinteitä pitää yllä myös Tero Palmroth omalla Next Generation Design -mallistollaan, jonka toiminnan Tero Palmroth sanoo olevan pienimuotoista.
Moni Palmrothien jälkeläinen asuu yhä Partolassa suvun vanhoilla mailla.
Hilma Palmrothin vaalima kartanon puistokaan ei ole unohtunut. Paraikaa Pirkkalan kunta pohtii historiallisen puiston nimeämistä luonnonsuojelualueeksi.
Lähteet: Tero Palmrothin ja Harri Palmrothin haastattelut. Pitkin poikin Pirkkalaa (Pirkkalan kunta 1997), Pirkkalainen-lehden artikkelit 9.4.1992, 15.10.1992, 15.12.2021, 28.9.2005, 23.9.2009 ja 7.9.2011.
