ON SURULLISTA kirjoittaa Joulun, kristikunnan suuren juhlan kynnyksellä, sotaisista tai muista elämässä selviytymisen kysymyksistä.
Sotiminen on iänikuinen kansanjohtajien ja diktaattorien tapa tuoda julki omaa erinomaisuuttaan. Sotiminen ja sotimiseen yllyttäminen ovat ihmisyyden ja luonnon vastaista toimintaa. Rauhanomaisten maiden on kuitenkin olemassaolonsa ja itsenäisyytensä säilyttämiseksi sallittava liittoutua ja puolustautua sekä myös varustautua pahimman varalle. Siviileihin ja asuinalueisiin kohdistuvat sotatoimet ovat raukkamaista kansanmurhaa. Puolustuskyvyttömien panttivankien ottaminen kiristyskeinoksi täyttää terrorismin tunnusmerkit. Nykyisin mediavaikuttajat ovat valitettavasti vääntäneet terroristijärjestöt äärijärjestöiksi, niissä tapauksissa, joissa ko. toiminta soveltuu heidän maailmankatsomukseensa.
Mikä on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) asema muuttuvassa maailmassa muuta kuin perii jäsenmaksuja. Turvallisuusneuvostossa ja muissa alajärjestöissä sallitaan hääriä niiden maiden edustajat, jotka ylläpitävät kansanmurhia, epädemokratiaa, jakaen muun muassa varoja ja muuta apua kannattajilleen. Toisaalta jo itse järjestön ylläpitokulut maksavat maltaita. YK:n tapaisen järjestön olemassaolo on tärkeää, jopa välttämätöntä. Järjestön tulisi kuitenkin käydä läpi rankka yt-remontti, jotta järjestön uskottavuus saataisiin palautettua.
Ihmisyyteen ja maapallon selviytymiseen kuuluu terrorismin kitkeminen. Passiton, kontrolloimaton kulkeminen maasta toiseen ei ole edistysaskel, vaan rankka takapakki. Kaksoiskansalaisuus, monikansalaisuus ja kansojen sekoittamisen ihannointi eivät välttämättä ole edistyksellisyyttä ja johda maailmanrauhaan.
LUONNON hyvinvointi on osatekijänä tasapainoisen ja selviytymiskykyisen maailmanjärjestyksen saavuttamisessa. Luonnon hyvinvointia ei kuitenkaan edistetä yksittäisillä EU-direktiiveillä, jos ne kohdistetaan yksittäisten itsenäisten valtioiden kannettavaksi. Säätämällä silakkakiintiöillä, määrittelemällä uhanalaisia eläimiä ja tuhottavia kasveja, puuttumalla soiden- ja metsänhoitoon tai maanviljelijöiden ammatinharjoittamiseen ei maailmaa pelasteta. Luonnonsuojelun mallimaaksi, marttyyriksi, ryhtyminen ei edistä maapallomme globaalia hyvinvointia. Maailmanparantajien eri maissa pitäisi ottaa tämä huomioon muun mediavouhotuksen ohessa. Väestömäärän jatkuva holtiton kasvuvauhti on ydinasia, joka johtaa vääjäämättä ihmiskunnan tuhoutumiseen, valitettavasti.
Kaikesta huolimatta meidän täytyisi nyt hiljentyä, vilkaista taaksepäin ja ottaa suunta eteenpäin, toivossa paremmasta ensi- ja tulevista vuosista.
Markku Lehtinen
Tampere
