SILLOIN tällöin tulee vastaan tilanteita, joissa ei oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa tämän tekstin kirjoittaminen, kun ei haluaisi vain toistaa kliseitä tai tahtoisi löytää jotain uutta sanottavaa mikä puhuttelisi lukijaa. On kuitenkin vaikea tietää millaisia sanoja sinä, joka tätä luet, tarvitsisit. Tarvitsetko lohdutuksen sanoja, kannustamisen sanoja, toivon sanoja tai vaikkapa ilon tunteen jakamista?
Raamattu tarjoaa varsin monipuolisen kattauksen sanoja monenlaisiin elämän tilanteisiin, esimerkiksi kaikkiin noihin edellä mainitsemiini tarpeisiin. Mutta onko Raamattu kuitenkin vain esine, joka ei tarjoa konkreettista lämpöä ja läsnäoloa? Kirjoitettujen sanojen lisäksi kaipaamme kuulluksi ja nähdyksi tulemista omien arkisten kokemusten ja touhujen keskellä. Sellaisen kaipauksen täyttymiseen tarvitsemme toista elävää olentoa.
Kirkossa Raamatun tekstit vaihtuvat viikoittain ja kolmen vuoden sykleissä. Kuitenkin yksi poikkeus mahtuu joukkoon ja se on jouluevankeliumi, joka on ja pysyy samana joulusta toiseen ja sitä kokoonnutaan yhdessä kuulemaan suurella joukolla kirkkoihin ja jouluaterioiden ääreen. Jouluevankeliumin sanoissa on lohdutusta, kannustusta, toivoa ja iloa. Jouluevankeliumi kertoo myös Jumalan viestin siitä, että hän kuulee ja näkee juuri sinut.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti.” Luuk.2:15.
