Kaikki 23 pirkanmaalaista kuntaa saavat halutessaan jatkossa maakuntaliitolta aikaisempaa vahvempaa tukea kehittämisessä ja edunvalvonnassa. Pirkanmaan liitto on palkannut strategiajohtajakseen hallintotieteiden tohtori Jari Kolehmaisen ja maakunta-analyytikoksi filosofian tohtori Jukka Nissisen, jotka vahvistavat talon osaamista tulevan vuoden alkupuolelta lähtien. Maakuntajohtaja Anna-Mari Ahosen mukaan elinvoima- ja sivistyskunnat ovat uudenlaisessa arkitodellisuudessa, joten niissä on välttämätöntä miettiä, mikä se kunnan idea onkaan tässä maailman ajassa.
Pirkanmaan liitto tarttuu jälleen ensimmäisenä konkreettiseen työhön, jonka turvin se auttaa jokaista pirkanmaalaista kuntaa löytämään omanäköisensä kehityspolun. Lisäksi maakuntaliitto laittaa aikaisempaa suuremman vaihteen päälle myös edunvalvonnassa.
– Peruskysymys suomalaisessa kuntakentässä olisi ratkaista, mikä on kunnan olemassaolon idea, Anna-Mari Ahonen tiivistää.
Ahonen on työskennellyt Pirkanmaan liiton maakuntajohtajana vuoden ja kahdeksan kuukauden ajan. Hän mahdutti kalenterissaan ensimmäisille kuukausille tutustumiskäynnit jokaiseen 23 pirkanmaalaiseen kuntaan.
– Kuntakierros oli välttämätön. Ilman kuntiin jalkautumista ja tutustumista en olisi tosiasiallisesti voinut hoitaa tehtävääni maakuntajohtajana.
Ahonen kiittelee, että tutustumiskäynneillä hänelle konkretisoitu valtakunnan kuulu Pirkanmaan luja me-henki ja maakunnassa vallitseva vahva sopimisen ja yhdessä tekemisen ilmapiiri.
– Matkani avasivat maakunnan jokaisen 23 kunnan erilaisuuden. Erityisen tärkeitä olivat myös siirtymiset, sillä autolla liikkuessani pystyin luomaan omakohtaisen käsityksen väyläverkostosta jopa hankalissa olosuhteissa. Tiet ja niiden kunto nousevat kunnassa kuin kunnassa kerta toisensa jälkeen toivelistan kärkeen.
– Saavutettavuus, edunvalvonta sekä kuva kunkin kunnan tarpeista ja vahvuuksista nousivat top3-listalle kuntakäynneiltäni.
Ahonen korostaa, että hän tekee kuntiin vielä jälkikierroksia. Se on välttämätöntä työn systemaattisuuden turvaamiseksi. Pirkanmaan liitossa tehdään samaan aikaan maakunnan infratarpeista selkeä tarvelistaus, jossa eri suuruiset hankkeet jaetaan eri koreihin.
– Seikkaperäinen pohja- ja selvitystyö auttaa paitsi vaikuttamistyössä myös tilanteissa, joissa jokin asia voisi nytkähtää odotettua nopeammin eteenpäin.
Kunnat tarvitsevat tukea
Suomi sai sote- ja pelastustoimen palveluiden järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Pirkanmaan hyvinvointialue on 537 000 asukkaallaan maamme suurin.
Kunnat ovat nyt elinvoima- ja sivistyskuntia.
Anna-Mari Ahonen teroittaa, että kuntien jäljelle jääneet tehtävät ovat tärkeitä ihmisten arjen toimivuuden ja ympäristön tulevaisuuden johdosta. Esimerkiksi perinteisesti kuntien tekniset sektorit ovat toimialoista rahoitusosuuksiltaan pieninpiä, mutta niiden vaikutus kuntalaisten elämänpiirissä on verraten suuri.
Ahonen muistetaan kuntakentällä vuoden 2012 tapahtumista, jolloin pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus yritti saada maahamme suurkunnat – kuntaministerinä oli puoluekaveri Henna Virkkunen. Tuolloin Ahonen toimi kantahämäläisen Janakkalan kunnanjohtajana, ja hän nostatti asukasmäärältään pienestä kunnasta käsin vastavoiman. Hufvudstadsbladet otsikoi silloin kissan kokoisilla kirjaimilla ”Tässä on kuntien vastarintaliikkeen vastentahtoinen kuningatar”, kun ruotsinkielinen sanomalehti uutisoi julkisuutta vierastaneen Ahosen ja Janakkalan tilanteesta.
Runsas vuosikymmen sitten kuntien omaa päätösvaltaa puolustanut kansanliike kasvoi merkittäväksi, ja osaltaan vaikutti siihen, ettei suunniteltu kuntauudistus nähnyt silloin päivänvaloa. Ahosen mukaan koko ruljanssin opetus oli, että uudistukset on tehtävä aina avoimesti ja taloudellisesti järkevästi.
– Ongelma oli jo tuolloin, ja on edelleen sama. Yhteiskunnassamme ei ole keskusteltu perusteellisesti siitä, mikä on kunnan idea nykyoloissa ja -maailmassa. Tämän pohdinnan paikka on vihoviimein juuri nyt.
Ahonen huomauttaa, että Keski-Euroopan maat ovat kulkeneet jo pitkän kehitystien paikallis- ja aluehallinnon kehittämisessä. Suomessa se jäi toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi turvallisuuspoliittisten asioiden jalkoihin.
– 1970-luvulta lähtien kunnille ladattiin tehtäviä niin paljon, että niistä tuli ikään kuin palvelutehtaita. Vuosikymmenien saatossa annetut tehtävät kaikkine velvoitteineen sitoivat tiukasti kuntien kädet. Tehtävä- ja työtaakasta kasvoi niin suuri, että kuntien hartiat kertakaikkisesti lyyhistyivät.
Ahonen muistuttaa, että sote-palvelut olivat kunnissa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.
– Kunnissa ei ole ollut suhteessa vastaavalla tavalla voimavaroja satsata kehittämistoimiin, jotka ovat kuitenkin kaikissa oloissa välttämättömiä.
Ståhlbergin viisaudelle on käyttöä
Anna-Mari Ahonen kannustaa uuden edessä olevia kuntia hakemaan tulevaisuuden rakennustarpeita Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin ajatuksista. Niissä keskiössä ovat kansalaisten itsehallinto ja siinä suorat vaikuttamismahdollisuudet.
– Oikeustieteilijä ja poliitikko oli nimenomaan intohimoinen kunnallismies, joka ihannoi sveitsiläistä järjestelmää. Hän puhui vahvan kansalaisyhteiskunnan ja suoran äänestämisen puolesta. Mutta Venäjän tsaarin vallan alta vapautunut nuori Suomi ei ollut valmis. Maalaiskunnissa ja kaupungeissa hallinnon käytännöt olivat vakiintumattomia, ja lasinsäädäntö oli keskeneräistä.
Ahonen painottaa, että Ståhlberg puhui itsehallinnollisista kunnista ja kunnallisesta itsetekemisestä. Hän näki kunnan keskeisenä roolina paikallisen kehittämistahdon ja -voiman kokoamisen. Kunta oli aktiiviselle paikallisyhteisölle oiva keino ottaa arjen elämän ja lähiympäristön asiat omaan hallintaan.
Maakuntajohtaja ymmärtää nykykuntien tilanteen. Hänellä on luja usko, että uusi rooli kirkastuu.
– Pirkanmaan liitto lähtee nyt siitä, että me voimme palvella jäsenkuntiamme osaamisella ja sen vahvistamisella.
– Kun kunta on selkeyttänyt roolinsa, siellä pystytään näkemään pitkälle tulevaisuuteen. Sirpaleisen tiedon täyttämässä maailmassa on osattava löytää olennainen.
– Nyt on etsittävä ja löydettävä tekemisen mahdollisuuksia ja tulevaisuususkoa.
Ahonen sanoo, että nyt on viimeinen hetki tarttua tulevaisuustyöhön.
– Meillä Pirkanmaan liitossa muodostetaan tehonyrkki, josta kunnat saavat apua ja tukea.
Hankkeiden aikakausi jatkuu
Kunnissakin on totuttava ja tyydyttävä siihen, että muun muassa kehittämistyö on hankevetoista.
Anna-Mari Ahonen perustelee näkemystään sillä, että ohjelmaperäinen ajattelumalli ja toimintakulttuuri pohjaavat Euroopan unionin käytäntöihin, joiden kanssa Suomessakin on osattava elää.
– Tosiasia on, että Suomen EU:n nettomaksajana kannattaisi kotiuttaa kehittämisrahaa, mutta sitä on osattava aktiivisesti hakea. Peliä on vaan osattava pelata.
Ahonen herättelee etsimään kumppaneita kaikkialta. Niitä ovat muiden kuntien lisäksi esimerkiksi korkeakoulut ja monet muut oppilaitokset.
– Kunnilla on mahdollisuus olla erilaisia rooleja. Harkinta- ja päätösvalta on edelleen kunnilla itsellään. Elinvoima ei ole kiinnikunnan koosta. Asukasmäärä on vain yksi osatekijä.
Ahonen odottaa, että tulevaisuus tuo jonkin verran kuntaliitoksia, mutta massoittain niitä luultavammin ei toteudu.
