JOS jouluhössötys ei ole juuri nyt sinun juttusi, tulevat päivät saattavat tuoda mieleesi toiveen paeta jonnekin korpikuusen kannon paikkeille. Pikaisellakaan kauppakäynnillä ei voi välttyä kimaltavilta joulukoristeilta, joulukorteilta, lahjapapereilta eikä joululauluilta. Mainokset toitottavat vinkkejä kodin joulusisustukseen ja lahjapulmiin.
Kirkossakin ensimmäinen adventtisunnuntai avaa ovet joulun tulolle. Lauletaan hoosianna-hymniä, kauneimpia joululauluja, nautitaan joulujuhlista ja joulupuurosta, hankitaan jouluherkkuja ja joulukoristeita joulumyyjäisistä. Kaikkialla toivotellaan hyvää ja iloista joulua. Helposti tulee mieleen, että onnentäyteinen joulutunnelma on se, mitä kohti tulevina päivinä ja viikkoina tulisi jaksaa kurottautua.
Ihmisen mieli ei aina ole valmis nostalgiseen joulunodotukseen ja iloiseen joulutunnelmaan. Haluaisimme laulaa hoosiannaa iloisesti ja hyvää odottaen, unohtaa huolestuttavat maailmantapahtumat, terveyshuolet, taloudellisen ahdingon, surun, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden. Huolet voivat nostaa päätään kaikesta joulutunnelmasta huolimatta.
HOOSIANNA on huudahdus, joka tarkoittaa auta tai pelasta. Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ihmiset huusivat hoosiannaa ja tulivat katsomaan aasilla ratsastavaa rauhan ruhtinasta. Aasi ei ollut hevosta halpa-arvoisempi ratsu. Ihmiset ymmärsivät, että aasilla ratsastava kuningas tuli rauhan merkeissä kansansa keskelle.
Tämä maailma ja me ihmiset kaipaamme rauhaa. Rauha alkaa läheltä, rakastavasta ja hyväksyvästä katseesta. Saamme kaikkine huolinemme sellaisina kuin olemme huokaista hiljaisen avunpyyntömme Jumalan puoleen. Jeesus tuli keskellemme kertomaan, että Jumala katsoo meitä rakastaen ja lupaa rauhansa myös surun ja huolten keskelle.
