Yhdistysmagiaa: jäsenten säilyttämisen taito – älä sorru näihin virheisiin yhdistystoiminnassa

Pirkkalalainen yhdistysaktiivi Kirsti Turkia pohtii keinoja, joilla yhdistys saa pidettyä toimintansa kiinnnostavana.

Kirsti Turkia. Kirjoittaja on yhdistysaktiivi, Pirkkalan Muinaisaikayhdistys Birckalaiset ry:n sihteeri

YHDISTYSTOIMINNAN perustan luovat jäsenet, aktiiviset ja passiivisetkin jäsenet, joita yhdistää yhdistyksen ajatusmaailma, tavoitteet ja yhdessä toimiminen. Jäsenten hankkiminen yhdistykseen ei ole helppoa, mutta vielä vaikeampaa on pitää kiinni jo hankituista jäsenistä.

Yhdistyksen toiminnan on oltava läpinäkyvää ja toiminnan on kehityttävä tai vähintäänkin pysyttävä kiinnostavana.

Jäsenille tiedottaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä. Jos yhdistyksen jäsenet eivät tiedä ainakin pääkohtia suunnitelmista, yhdistyksen kehittämisestä ja tapahtumien järjestämisestä, lakkaa yhdistystoiminta pian kiinnostamasta. Samalla kun kiinnostus yhdistyksen toimintaan lopahtaa päättyy myös kiinnostus maksaa yhdistyksen jäsenmaksua.

Yhdistystoiminnassa pitää välttää klikkiytymistä ja sisäpiirin muodostamista. Yhden henkilön pönkittäminen vallan valtatiellä ei ole suotavaa, ellei kyseessä ole nimenomaan jonkun henkilön kannatusyhdistys, mutta siinäkin tapauksessa yhdistyksen jäsenet seisovat asian takana ja ovat tietoisia yhdistyksen päämäärästä.

Sisäpiirin ulkopuolelle jääminen tappaa tehokkaasti kiinnostuksen yhdistystoimintaan. Aina löytyy henkilöitä, joiden kiinnostus yhdistystoiminnan tiettyyn osa-alueeseen on syvempää kuin niin kutsuttujen rivijäsenten, mutta näiden yhdistyksen osaajien pitää olla valmiita jakamaan taitojaan ja kiinnostustaan muille niin, että heidän on mahdollista tuntea olonsa hyväksytyksi seurassa ilman, että heitä ylenkatsotaan tai pidetään huonompina.

Näillä passiivisemmilla jäsenillä saattaa olla muita avuja, jotka tulevat korvaamattomiksi toisilla osa-alueilla.

Yhdistystoiminnassa pitää välttää klikkiytymistä ja sisäpiirin muodostamista.

JÄSENISTÖÄ pitää kuunnella tarkalla korvalla ja kaikkien ideoita toiminnan kehittämiseksi pitää kuulla, pohtia ja yhdessä jalostaa. Ei ole ideoita, jotka voi suoralta kädeltä heittää romukoppaan. Ei ole yhtä tai kahta henkilöä, joiden ajatukset yhdistystoiminnassa ovat muita arvokkaampia.

Talkootyö on osa yhdistysten arkea.

Nykyisin vastikkeeton työ jonkin asian edistämiseksi on osoittautunut haasteelliseksi. Onkin syytä pohtia, miksi jäsenet eivät halua osallistua talkoisiin. Osalla on paljon omia kiireitä, eletään niin kutsuttuja ruuhkavuosia, jolloin aikaa ei riitä annettavaksi muualle kuin oman perheen menoihin. Tämä on ihan ymmärrettävää.

Toisaalta talkoistakin voi luoda koko perheen tapahtuman, jossa voidaan viettää yhdessä aikaa, opettaa lapsille uusia asioita, nähdä tuttavia, luoda uusia kontakteja ja ehkä ideoida yhdistyksen puitteissa uusia tapahtumia ja uutta tekemistä. Ennen kaikkea talkoissakin voi rentoutua ja irtautua arkisista rutiineista.

HYVÄ yhdistystoiminta tuntuu jäsenistöstä hyvältä. Se antaa sisältöä, tukee luovuutta, mahdollistaa ideointia ja ennen kaikkea antaa tunteen siitä, että saa olla mukana tekemässä jotain merkityksellistä.