SUOMELLA on velkaa jo yli 70 prosenttia bruttokansantuotteesta. Inflaatio, korkokustannusten nousu ja kuntien valtionosuuksien yllättävä leikkaus synkistävät julkisen talouden tilannetta. Puolustusmenot kasvavat ja vihreä siirtymä tarvitsee investointeja toteutuakseen, ja niin edelleen. Yhtälö on hankala. Valtiovarainministeriö varoittaa, että velkasuhde ylittää 100 prosentin tason 15 vuoden kuluttua, jos suunta ei muutu.
Kuntarahoituksen mukaan kuntien taloustilanne on niiden omia arvioita merkittävästi synkempi. Investointikyky heikkenee. Kuntien saamat kertaerät antoivat hetkellisesti turhankin valoisan kuvan taloudesta. Koronatukien ja verohäntien tekohengitys ei enää auta. Joten isompi trendi on jäänyt piiloon.
TALOUDEN tasapainottamista ei voi enää siirtää eteenpäin. Se tarkoittaa myös sopeutustoimia ja investointien priorisointia. Eli investoidaan vain siihen, mikä on välttämätöntä. Eikä leikata sellaisesta, joka kasvattaa menoja tulevaisuudessa. Lisäksi on muistettava, että soten myötä kunnasta poistui puolet tuloista ja menoista, mutta velat jäivät. Kassavirta vähenee ja se puolestaan vaikuttaa esimerkiksi investointikykyyn.
Kunnat ovat valitettavasti joutuneet ikävään kilpailuasetelmaan. Houkutus osaoptimointiin ja kilpavarusteluun rakentamisessa on suuri taisteltaessa elinvoimasta, uusista asukkaista ja kunnan brändistä.
Taistelu elinvoimasta tuntuu kiteytyvän massiiviseen rakentamiseen.
TAISTELU elinvoimasta tuntuu kiteytyvän massiiviseen rakentamiseen. Valitettavasti Suomen rakentaminen kahteen, jopa kolmeen kertaan tapahtuu kestävän kehityksen kustannuksella. Rakentamisen päästöt ovat 30 prosenttia kaikista päästöistä. Päästöongelman lisäksi rakentaminen käyttää puolet maailman uusiutumattomista luonnonvaroista ja synnyttää 40–50 prosenttia jätteistä.
Kestävä kehitys on muuten yksi kuntien kärkitavoitteista.
Hyvinvointialueet ovat ennustaneet niiden ensimmäisen vuoden alijäämän olevan miljardiluokkaa. Massiivisia rakennushankkeita on myös siellä. Toimipisteiden keskittäminen väistämättä johtaa uudelleeninvestointeihin keskuksiin. Pirkanmaan hyvinvointialue sai juuri 900 miljoonan lainanottovaltuuden Taysin kampukselle. Toivottavasti hyvinvointialueet eivät lähde kilpavarusteluun erikoissairaanhoidossa. Se voisi vaarantaa perusterveydenhuollon.
Joka tapauksessa valtion on tuettava myös hyvinvointialueita. Mitkä ovat sen mahdollisuudet auttaa kuntasektoria?
VUONNA 2020 käynnistetyssä talousohjelmatyössä tavoitteeksi asetettiin käyttötalouden menokasvun hillintä. Käyttötalouteemme kohdistuu enenevästi muun muassa leasingmaksuja (esimerkiksi koulukampus) ja mahdollisen ratikan huoltovastike sekä ratikan myönteiseen päätökseen kytketyn uimahallin käyttökustannukset.
Vuokraus ja leasing eivät näy investoinneissa eivätkä nosta virallista lainakantaa, vaan kuormittavat käyttötaloutta. Käyttötalouteen kohdistuu muitakin lisääntyviä kustannuksia palvelutarpeen kasvaessa. Investointimenojen siirtäminen käyttötalouden puolelle on riski palvelutason ylläpitämiselle.
Tämän päivän investointeja ei pitäisi siirtää tulevien päättäjien ja veronmaksajien hoidettaviksi, elleivät ne ole täysin välttämättömiä. On muistettava, että nyt otettu velka joudutaan maksamaan takaisin aikana, jolloin ikääntymisestä johtuva palvelutarve on kasvanut ja veronmaksajien määrä suhteellisesti ja absoluuttisesti vähenee.
