PIRKKALASSA havisivat historian siivet, kun paikallinen veteraaniyhdistys päätti lopettaa toimintansa viime viikon tiistaina pidetyssä syyskokouksessa.
Pirkkalan sotaveteraanit ry perustettiin 1966. Tuolloin sotaveteraanit olivat vain 40-50 -vuotiaita. Vähitellen rivit ovat harvenneet.
Pirkkalassa on enää yksi sodassa taistellut veteraani. Yrjö Kaltti (98) oli kokouksessa mukana todistamassa yhden aikakauden loppua ja nautiskelemassa joulupuurosta.
Kaltin lisäksi rintamatunnus on Lea Hirvelällä, joka työskenteli sodan aikana rintama-alueella Viipurissa teatterissa.
Kaltti sanoi, että rintamalta taisteluista palanneita ei välttämättä arvostettu heti sodan jälkeen.
”Menin hakemaan töitä ja sanoin, että olin ollut rintamalla. Minulle tokaistiin, että ei meille oteta noin huonoja miehiä, kun jätitte Suomen pieneksi. Nyt on onneksi asiat toisin”, Kaltti kertoili.
Kaltti meni rintamalle 17-vuotiaana ja soti koko nelivuotisen jatkosodan. Hän sanoo, ettei hänelle tullut sodasta jälkeenpäin ”sen parempia traumoja”.
”Töihin piti heti käydä, kauhea työnteko siinä alkoi. Kun kotiuduin, minulla oli vain asetakki ja housut. Vaatteita sain hankittua vasta, kun tuli ensimmäinen tili.”
Sodan jälkeen Kaltti ajoi Tampereella sementtiautoa.
”Tammelanvainiolle alettiin tehdä taloja. Seutu oli pelkkää peltoa. Teimme nykyisen stadionin viereen kerrostaloja, joita sanottiin Nelitaloiksi. Maa-ainesta otettiin Vilusen kuopalta”, Kaltti muistelee Ilmarinkadun alkupäässä yhä seisovien punaisten tiilitalojen rakentamista.
Pirkkalaan Kaltti muutti vaimonsa Kirstin kanssa 1949. He ostivat Lepomoisiosta keskeneräisen talon, jonka Kaltti valmisteli loppuun. Työura Suomen trikoolla, tarkemmin Kaltin mukaan ”ranta-trikoolla” asentajana kesti 30 vuotta.
”Vaimoni kuoli seitsemän vuotta sitten. Ehdimme olla naimisissa 75 vuotta. Suhde alkoi jo sota-aikana, jolloin Kirsti työskenteli Kangasalla Pikonlinnan sotasairaalassa ja minä olin rintamalla. Meidät vihittiin Kangasalan pappilassa.”
Kaltti asuu yhä samassa talossa Lepomoisiossa, nyt yksin, eikä tarvitse päivittäistä kodinhoitoapua. ”Lumitöissä minulla on auttaja, mutta teen niitä jonkin verran itsekin.”
Kaltti kertoi, että tarkoitus on osallistua Pirkkalan kunnan järjestämään itsenäisyysjuhlaan Nuolialan koululla.
KIRKOLLA viime tiistaina pidetyssä syyskokouksessa yhdistys teki päätöksen lopettaa toimintansa vuodenvaihteessa ja liittyä Sotiemme 1939-45 Pirkanmaan perinneyhdistykseen.
”Tämä on juhlallinen kokous. Joukkomme on harventunut ja voimatkin ovat vähissä. Se on tunnustettava, veteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Juhani Husa totesi.
”Saamme kiittää veteraaneja siitä, että he ovat kantaneet vastuuta tästä maasta ja sen hyvinvoinnista. 1950-60 -luvuilla veteraaneista ei paljon puhuttu, mutta tänä vuonna he ovat kunniakansalaisia”, Husa totesi.
Tärkeintä on, että veteraanitoiminta Pirkkalassa jatkuu eräänlaisena Pirkanmaan yhdistyksen kerhona. Esimerkiksi keskiviikkoiset veteraanikahvilat Sirpakassa ovat edelleen yhteinen kohtaamispaikka.
Pirkkalan yhdistyksen varat siirtyvät uudelle yhdistykselle, mutta ne korvamerkitään käytettäväksi Pirkkalan sotaveteraanien, puolisoiden ja leskien kuntoutuksiin, onnitteluihin, retkiin, veteraanikahvilaan, yhteydenpitoon ja Pirkkalassa tehtävään perinnetyöhön.
Pirkkalan sotaveteraanien hallitus muuttuu vastuuryhmäksi, joten Pirkkalassa on toiminnan vetäjätkin tiedossa.
”Haluamme edelleen pitää huolta toisistamme”, Husa painotti.
HISTORIALLISEN lopetuspäätöksen kopautti pöytään syyskokouksen puheenjohtajana toiminut Kari Luotonen.
Viimeisessä kokouksessaan yhdistys muisti huomionosoituksin toimijoitaan ja tukijoitaan.
Ensimmäisinä olivat itseoikeutetusti yhdistyksen pöytälipun saanut Yrjö Kaltti ja pitkäaikainen puheenjohtaja ja Pirkkalan entinen kirkkoherra Juhani Husa, joka oli veteraanien kanssa paljon tekemisissä jo kirkkoherrana työskennellessään.
”Ensimmäinen veteraaniyhdistyksen jälkijoulujuhla oli osaltani vuonna 1981”, Husa muisteli.
Yhdistyksen pöytäliput saivat viimeisessä kokouksessa Kaltin lisäksi Jouko Tuominen, Onni Jääskeläinen, Sakari Kauppinen, Hannu Routamaa, Anja Ahtiainen, Martti Arola, Pauli Saarinen, Irma Luotonen, Kari Luotonen, Matti Wuoristo, Antti Maunuksela, Antti Jokinen ja Paula Korhonen.
Kokousväen keskuudessa tunnelma oli toiminnan jatkumisen ansiosta iloinen, mutta muutoin haikea.
Puuron äärellä muisteltiin lukuisia yhdistyksessä vaikuttaneita veteraaneja, nyt jo pois nukkuneita.
Kun puheenjohtaja ojensi Yrjö Kaltille yhdistyksen pöytälipun, Kaltti totesi, että tarkoitus on elää satavuotiaaksi.
