MITÄ sinä odotat? Odotatko tulevaa viikonloppua? Odotatko jotain tiettyä tapahtuvan? Odotatko jotain tiettyä ihmistä kylään? Tai etkö odota mitään? Monesti sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Kun jotain odottaa kovasti, saattaa tuntua, ettei aika kulu ollenkaan. Päinvastoin, kun odotettu asia tapahtuu, tuntuu kuin aika kuluisi siivillä. Odotukseen liittyy monenlaisia tunteita. Odotus voi samalla olla jännittävää, turhauttavaa tai mukavaa ja iloista.
Itse olen odottanut taas vuoden yhtä asiaa, sillä ensimmäinen adventti on tulevana sunnuntaina. Meillä on pienestä pitäen ollut tapana käydä laulamassa Hoosianna-virttä kirkossa. Siitä alkaa meidän perheen joulun odotus. Ensimmäinen adventtikynttilä voidaan sytyttää, ensimmäinen luukku aukeaa adventtikalenterista ja kenties ensimmäiset joulujutut otetaan esille. Siitä se lähtee. Odotus voi olla monesti täynnä valmisteluita. Miten tänä vuonna jouluni vietän, missä, milloin ja keiden kanssa? Mitä pitää vielä ostaa tai tehdä? Mitä jos pysähtyisinkin ajattelemaan, mitä todella odotan?
Adventin aikana odotamme joulun lähestyvän. Odotamme pienen lapsen syntymistä vaatimattomaan talliin. Pieni lapsi, joka tuo valon maailmaan tullessaan. Tuota lasta me joka vuosi muistamme joulun aikana ja palaamme tutussa jouluevankeliumissa ensimmäisen joulun aikoihin. Joka vuosi muistamme sitä, kuinka Jeesus syntyi tänne maailmaan.
Adventtikynttilöitä on neljä ja sunnuntaisin saamme sytyttää yhden kynttilän lisää. Aloitamme pimeästä ja joulua lähestyessä valo kasvaa. Valon kasvaessa menemme koko ajan lähemmäksi joulua ja joulun sanomaa.
Loistakoon sinulle tänä adventtina rauhan, toivon, ilon ja rakkauden kynttilät ja kaikukoon Hoosianna ilolla!
