”IHMISTÄ pitää auttaa, oli hän mistä maasta tahansa kotoisin. Jos rupeaa katkeruutta kehittämään, ei elämästä tulisi mitään.”
Noin totesi 80-vuotishaastattelussaan Mauri Moilanen, pidetty pirkkalalainen seurakunnan poikatyön tekijä, Pirkkalan puhallinorkesterin sielu ja monessa mukana ollut vapaaehtoisauttaja. Tuolloin hän oli juuri toimittanut vaimonsa Seijan kanssa avustuslähetyksen Venäjän puolelle Karjalaan.
Viipurissa syntynyt Moilanen kuoli tämän vuoden elokuussa 88-vuotiaana. ”Parin viikon kuluttua hänen muistokseen järjestetään Pirkkalan kirkolla konsertti”, kertoo tytär Tanja Vuorinen.
”Tehdään siitä isän näköinen tapahtuma. Sinne tulee soittamaan hänen entisiä orkesterilaisiaan, meitä lapsia – muusikoita joita isä innosti soittamaan. Yhteislaulua on luvassa, isän suosikkikappeleita”, Vuorinen suunnittelee.
Pirkkalan seurakunnan puhallinorkesteri perustettiin 1964 Moilasen vahvalla myötävaikutuksella. Toiminta oli innostunutta. Joka maanantai harjoiteltiin Kirkkoveräjän seurakuntatalolla, soittokuntia oli kolme eritasoisille harrastajille.
Mukana olivat 70-luvulta lähtien myös Moilasen kaikki lapset Tanja, Taina, Markus, Jussi ja Jamppa.
”Se oli jotenkin aivan luontaista, että lähdimme musiikin pariin. Me kaikki olimme orkesterissa ja kävimme soittotunneilla Tampereella. Minusta tuli musiikkiterapeutti, Jamppa soittaa ammatikseen rumpuja ja Taina valmistui soitonopettajaksi”, itse oboeta soittava Tanja Vuorinen kertoo.
Hän sanoi, että ihmisen eteen tehty työ ei koskaan ole turhaa.
Moilasen innostus kantoi monia pirkkalalaisia musiikkiuralla ja elämässä.
”Kirkolle saapuu Tampereen filharmoniassa ja Sibelius Akatemiassa pitkän uran tehnyt trumpetisti Aki Välimäki. Hän muistelee isää aina lämpimästi. Kun soitin orkesterissa kymmenvuotiaana, Aki vieraili konserteissamme minua hiukan vanhempana ammattimuusikkona ja solistina”, Tanja Vuorinen muistelee vanhaa orkesterin kuvaa katsellessa.
Yhtä lailla kerhonvetäjänsä muistavat lukuisat pirkkalalaiset poikakerholaiset, nykyisin aikuiset ihmiset.
”Isä kiersi pitämässä kerhoja ympäri Pirkkalaa kaikilla pienillä kouluilla”, Vuorinen kertoo.
Mauri Moilanen oli omalta elämänfilosofialtaan kristillinen työväen ihminen. Aatteistaan hän ei muille paasannut eikä tyttärensä mukaan kaivannut kiittelyä tai palkitsemista. Hän ei toiminnan ihmisenä tykännyt myöskään löperöistä puheista, vaan tekemisestä.
”Isä totesi, että itselleen hän auttamisesta saa hyvän mielen. Hän sanoi, että ihmisen eteen tehty työ ei koskaan ole turhaa.”
Puhallinorkesteri toimii yhä, nykyisin Pirkan opiston siipien alla ja täyttää ensi vuonna 60 vuotta.
”En ole enää mukana, mutta siellä kuulemma Kirkkoveräjällä edelleen harjoitellaan maanantaisin”, Kuhmalahdella asuva Tanja Vuorinen tietää.
TANJA Vuorinen on sanoo törmänneensä isänsä lukuisiin tuttuihin yllättävissä paikoissa.
Puhallinorkesteri teki hyväntekeväisyyskeikkoja myös vankiloihin. Kerran tuli eräs vanki juttelemaan, että hän on entisiä Pirkkalan poikakerholaisia.
”Nyt kun menimme tekemään perunkirjoitusta, asianajaja sanoi, että hei, hän muistaa Maurin Hyrsingin poikakerhosta ja lisäsi, että isä oli sellainen mies, ettei niitä enää tehdä.”
Mauri Moilanen järjesti seurakunnan nuorille matkoja Lappiin. Siellä istuttiin nuotiolla luonnossa ja laulettiin. Hän tuumi, että nuotion tuli vangitsee levottomimmankin mielen.
Tanja Vuorinen kertoo kohtaavansa nyt musiikkiterapeuttina päivittäin isänsä elämästä kovin tuttuja asioita.
”Työskentelen joka päivä koettaen antaa musiikin avulla ihmisille toivoa siitä, että asiat voivat muuttua.”
VIIPURISTA evakkoon lähdön jälkeen Moilaset asuivat Lappeenrannassa. Soittaminen oli verenperintöä. Mauri Moilasen isä ja äiti soittivat Viipurin kristillisen työväenyhdistyksen soittokunnassa ja lauloivat kuorossa. Maurin isä ihaili viulisti Heimo Haittoa, Karjalassa syntynyttä aikansa lapsitähteä ja halusi pojistaankin viulunsoittajia.
Moilanen muisteli 80-vuotishaastattelussa, kuinka heidät veljekset lähetettiin viulunsoiton tunneille hiukan vastentahtoisina. ”Se loppui kerralla, kun kuuluisa viulunsoiton opettaja Eila Patomaa purskahti itkuun soittaessamme. Hän sanoi, että mitä te veljekset tänne tulette harjoittelemaan.”
”Sitten löysin puhallinsoittimet. Heti oli ihan toinen maku hommassa. Herkkyytemme ei riittänyt viulunsoittoon”, Mauri analysoi tarkkanäköisesti.
Tanja Vuorinen muistaa, että ensiksi veljekset koettivat päästä Lappeenrannassa Pelastusarmeijan soittokuntaan harjoittelemaan. ”Siellä oli sanottu, että tänne tullaan vain katumuspenkin kautta. Se ei heille käynyt.”
Sen verran mainetta lyhyeltä viulusoittajan uralta kertyi, että Moilasen veljekset ennättivät soittaa radiossa kuuluisalla Markus-sedän lastentunnilla.
”MAUKKU”, kuten Mauri Moilasta kutsuttiin, järjesti monia avustuskeräyksiä Viroon ja Venäjälle muun muassa Inkerin kirkon kautta.
”Pitkälti isän ansiota oli kai se, että Pirkkala solmi ystävyyssuhteet Saarenmaalle Valjalaan. Alkusysäys sille oli, kun kaksi saarenmaalaista opiskelijaa tuli Pirkkalaan poikatyötä harjoittelemaan. Toinen heistä oli myöhempi kirkkoherra Gustav Kutsar.”
Moilanen järjesti 1990-luvulla Pirkkalasta talkooporukoita, jotka rakensivat Valjalaan talvikirkon ja kunnostivat seurakunnan rakennuksia muutoinkin.
”Karjalan avustamiseen vaikutti se, että isä oli sielultaan aina karjalainen, niin kuin minäkin tunnen olevani”, Tanja Vuorinen toteaa.
Mauri Moilasen muistokonsertti la 25.11. klo 18 Pirkkalan kirkko (Arokuja 8). Esiintyjinä muusikoita, joita Maukku innosti soittamaan. Vapaa pääsy.
