ARKI voi olla joskus kiireistä. Oletko kuullut joskus tämän toteamuksen? Kysyisin, miten niin voi. Aika monella se on sitä kiirettä.
Kroppa ja mieli vetää ylikierroksilla aamusta iltaan. Selviydytään hetkestä seuraavaan hetkeen, paikasta A paikkaan B, suoritetaan suorittamisen ilosta.
Nyt vedetään hetkeksi oravanpyörä seis. Annetaan mielelle lepotauko, ennaltaehkäistään ylikuormittumista. Stopataan ja laitetaan kaikki paukut yhteen asiaan eli unelmointiin.
UNELMOINTI on hyväksi havaittu pakokeino arjen keskeltä, saa keskittyä vain omaan itseensä. Osoittaaksesi, että osaat unelmoida, sinulla pitää olla hitusen verran luottamusta elämään ja tulevaisuuteen. Se, mistä haaveilimme lapsena, on saattanut muuttua ja nyt haaveilemme ehkäpä hieman hassuimmista asioista, tai realistisemmista. Unelmissa on tavallaan kivakin puoli, että ne saattavat muuttua ihan mielialan ja päivän mukaan lyhyessäkin ajassa.
Haaveilu ja ylihuomista pitemmälle ajattelu voisi toimia myös tavoitteiden asetteluna juuri sinulle. Toimikoot nämä tavoitteet muistuttamassa meitä siitä, mikä on meille tärkeää. Tavoitteesta ei kannata ottaa painetta tai ajatella sitä liikaa ei ne aina toteudu, eikä niiden edes tarvitse, jo niiden pohtiminen suuntaa katsetta eteenpäin. Omista tulevaisuuden suunnitelmista kannattaa puhua ääneen kotona tai kavereiden kanssa. Samalla voi kuulla mistä muut haaveilevat.
Uskallatko irrottaa itsesi hetkeksi arjesta ja antaa aikaa itsellesi? Hyppy syvään päätyyn ja alat unelmoida. Muista myös ne kaikkein pienimmätkin ja hullunkuriset haaveet
