TAVOITE saada lisääntymiskykyinen taimenkanta Sikojokeen on saanut hyvän alun. Sen osoittivat sähkökoekalastuksessa toissa viikolla satimeen saadut 27 sinttiä. Ne ovat peräisin jokeen viime keväänä ensimmäistä kertaa tehdyistä mäti-istutuksista.
Se, että mädistä on kuoriutunut poikasia ja että ne ovat kasvaneet hyvin jo kymmensenttisiksi nollikkaiksi, ei oikeastaan yllätä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (KVVY) ympäristöasiantuntijaa.
”Rasiaistutukset onnistuvat hyvällä prosentilla, koska valikoimme tarkkaan kohteet, joihin mäti istutetaan, jotta taimenella on menestymisen mahdollisuudet”, Sami Ojala sanoo.
Taimen on vaatelias lohikala, joka täysikasvuiseksi kehittyäkseen tarvitsee laadukkaan veden sekä suojaa ja ravintoeläimiä tarjoavan kivikko- ja vesisammalpohjan. KVVY tutkii mäti-istutuskohteita valitessaan myös sen, että istutusalueella ei ole runsasta petokalakantaa, joka voisi karsia vasta idullaan olevaa taimenpopulaatiota.
Sääkin on suosinut mätirasiaistutuksia kuluneena kesänä. Koska vettä riittää, istutukset ovat onnistuneet tänä vuonna erityisen hyvin Sikojoessakin, joka on aiempina vuosina kärsinyt veden vähyydestä.
SIKOJOEN Iharinkosken ja Hongistonvuoren väliselle uomaosuudelle istutettiin yhteensä 7500 mätimunaa.
Sikojokeen on istutettu taimenia myös menneinä vuosina, mutta poikasina. Jos poikasina istutetut taimenet olisivat menestyneet Sikojoessa, niitä olisi havaittu koekalastuksissa.
”Vuosi sitten syksyllä ennen mätirasiaistutuksia kalastettiin nämä alat eikä saatu yhtään taimenta”, Ojala sanoo.
Mätinä istutukset tehtiin nyt siksi, että kala leimaantuu vesistöön paremmin silloin, kun se kuoriutuu kotipurossaan. Tällöin vaelluskala osaa palata varmemmin kotipuroonsa kutemaan.
Suurin osa taimenista lähtee kotipurostaan parivuotiaina tulva-aikaan järvivaellukselle. Viisi-kuusivuotiaina taimenet saavuttavat sukukypsyyden ja palaavat synnyinpuroonsa lisääntymään.
Kaikki taimenet eivät kuitenkaan lähde vaeltamaan, Ojala huomauttaa. Synnyinpuroon jääminen on osa lajin selviytymisstrategiaa, sillä syönnösalueella voi sattua kaikenlaista. Jos vain vesiolosuhteet sallivat, osa populaatiosta jää paikalliseksi. Paikoitellen vaellukselta ei pääse kotipuroon takaisin, vaikka vietti vetäisi.
”Esimerkiksi Nokialla on Kyyniojan kanta, joka pysyttelee kotipurossaan. Voimakkaan paikallisuuden syy on se, että vaeltamaan lähteneet yksilöt eivät pääse puron alaosassa olevan vaellusesteen vuoksi takaisin Kyyniojaan”, Ojala kertoo.
Samankaltainen este on toistaiseksi myös Sikojoessakin. Matkalla Pyhäjärveen on kivipato, joka pitäisi kuusivuotisen taimenenistutushankkeen aikana saada kierrettyä tai porrastettua, jotta lisääntymiskykyiset taimenet pääsisivät kivipadon yli kotipuroonsa lisääntymään.
Jotta lisääntymiskykyinen taimenkanta ehtii kehittyä Sikojoessa tarpeeksi voimalliseksi, mätirasiaistutuksia tehdään vielä viitenä tulevana vuotena.
KVVY teki Virta 2 -hankkeen puitteissa mäti-istutuksia 27:een eri virtaveteen tänä vuonna Pirkanmaalla. Ojalan mukaan KVVY pyrkii käymään koekalastamassa kaikissa kohteissa selvittääkseen mäti-istutusten onnistumista.
Syy, miksi taimenta istutetaan on se, että kotiutuminen uusiin vesiin on lajin säilymisen kannalta tärkeää. Taimen on tällä hetkellä luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Taimen on myös niin sanottu sateenvarjolaji, eli jos taimen pärjää vesistössä, niin moni muukin laji pärjää.
”Esimerkkinä mainittakoon jokihelmisimpukka, joka on myös erittäin uhanalainen. Se ei tule toimeen ilman taimenta tai lohta, koska raakkujen toukat loisivat talven yli taimenen tai lohen kiduksilla”, Ojala tarkentaa.
Siitä, onko Sikojoessa joskus ollut taimenkantaa, Ojalalla ei ole tietoa.
”Itse koen asian sillä tavalla, että ei sillä ole oikein väliä tulevaisuuden kannalta. Jos virtaveden ominaisuudet sopivat inventointien ja sähkökalastusten perusteella taimenelle, niin kotiuttamista kannattaa lähteä yrittämään. Lisäksi virtavesi- ja valuma-aluekunnostuksilla uoman ominaisuuksiin ja veden määrään sekä laatuun pystytään vaikuttamaan.”
