MITÄ olet aina halunnut tietää kolmosista? Sami Ekmark säästää sinulta kysymisen vaivan; hän tietää ainakin yhden asian, johon haluat vastauksen. Niin monta kertaa hän on samaiseen tiedusteluun vastannut ja tulee vastaamaan: miltä tuntuu olla kolmonen?
Hän tietää myös, mitä aikoo sanoa: että ei hän tiedä.
”Vaihtoehtoista todellisuutta, johon elämääni verrata, ei ole. Eihän yksönenkään tiedä, miltä tuntuu olla yksönen.”
EKMARKIN kolmikko on harvinainen veljessarja kolmella mittarilla. Ensinnäkin kolmosuus on aika tavatonta. Kolmosia syntyy nykyisin Suomessa enintään kymmeneen perheeseen vuosittain.
Kolmosten syntyvyyden huippuvuodet olivat 1990-luvulla Suomessa. Vuonna 1992 syntyi peräti 34 kolmoset. Aikakauden nousujohdanteiset luvut johtuivat hedelmöityshoidoista. Sittemmin monisikiöraskauksia hedelmöityshoidoissa on pyritty välttämään, koska monikkoraskaus on aina riskiraskaus.
Vuonna 1993 syntyneet Ekmarkit ovat sitä vastoin luomuraskauden tulosta, mikä tekee heistä kolmosten harvalukuisessakin joukossa epätavallisia.
”Käsitykseni on, että spontaanisti eli niin sanotusti luomuna Suomessa syntyisi nykyisin keskimäärin noin 4-6 kolmoset vuodessa”, toiminnanjohtaja Ulla Kumpula Suomen Monikkoperheet -järjestöstä arvelee.
Yleisimmin kolmosista kaikki ovat keskenään epäidenttisiä eli kolme eri munasolua on hedelmöittynyt samaan raskauteen. Toiseksi yleisimpiä ovat kolmoset, joissa yksi on ei-identtinen ja kaksi keskenään identtiset. Tuolloin kaksi munasolua on hedelmöittynyt ja toinen alkioista jakautuu vielä kahtia. Kaikkein harvinaisin kolmostyyppi on identtiset kolmoset, jossa yksi munasolu on hedelmöittynyt, se jakautuu kahtia, ja toinen jakautuneista alkioista jakautuu vielä kahtia. Ekmarkin mukaan veljekset ovat identtisiä.
”Suomessa ei nykyisin todennäköisesti synny identtisiä kolmosia joka vuosi”, Kumpula arvioi.
KOSKA identtisyyden vuoksi ulkopuolisen on vaikea havaita tunnistettavia eroja veljeksissä, Ekmark sanoo häneltä kysyttävän myös, ovatko veljekset käyttäneet tilannetta hyväkseen ja huijanneet muita. Vähän, hän toteaa.
Tietysti he joskus tekivät klassisen koulujäynän, joka oli mahdollista vain identtisille monikoille aikana, jolloin oppitunneilla vielä oli oppilaille nimetyt paikat. Yläkoululaisina Ekmarkit menivät istumaan toistensa paikoille ja kun läksyt tarkistettiin, yhden veljeksen oppikirjasta paljastui tekemättömät työt. Merkintää ei kuitenkaan tullut veljeksistä sille, joka oli todellisuudessa laistanut läksyt.
Seuraukset kärsi nahoissaan, sillä kuinka opettajalle olisi todistanut tehneensä kotiläksyt mutta olevansa vain toisen paikalla. Väärin perustein langetettu tuomio ei edes suuremmin haitannut, Ekmark tunnustaa.
”Pila oli tärkeämpi kuin se, että kuka meistä sai merkinnän.”
MONIKKOPERHEJÄRJESTÖN mukaan Suomeen syntyy kaksosia vuosittain noin 600-700 perheeseen. Koska kaksosuus on niin paljon paljon yleisempää kuin kolmosuus, Ekmarkit ovat joskus saanet kokea myös kaksosepäilyjä. Kun veljeksistä kaksi on kulkenut turuilla ja toreilla yhdessä, on joku sivullinen tullut kommentoimaan heidän olevan kaksosia. Kun puhuttelijalle on kerrottu, että kolmosia ollaan, kuulija on ottanut totuudenmukaisen vastauksen näsäviisastelevana keljuiluna.
On käynyt myös niin, että jonkun veljeksen tuttava, joka ei tiedä kolmosuudesta, näkee kadulla Ekmarkin. Ja mitä ihmettä – tämä käveleekin tuttavan ohi muina miehinä. Onpa ylimielinen ja nokkava tyyppi tuo Ekmark.
”Tällaisia kommelluksia on sattunut silloin tällöin. Myöhemmin on selvinnyt, että tuttava on kohdannut jonkun meistä veljeksistä, muttei sitä, jonka tuntee.”
SAMI EKMARK kertoo eläneensä lapsuutensa kuten monikkolapset yleensä. He juhlivat syntymäpäiväänsä yhteisesti, koko kolmikko harrasti jalkapalloa ja koulussa veljekset olivat myös luokkakavereita. Koska monikkolapset ovat usein ja paljon yhdessä, monikko käsitetäänkin helposti yksiköksi.
”Meistäkin puhuttiin kolmosina, joka tulee ja menee sekä tekee sitä ja tätä.”
Ekmarkin mielestä on syytä kuulla monikkolasta itseään siinä, missä määrin tämä haluaa olla kuin yksönen vai osa monikkoa; haluaako siis tyystin erilaiset vai samanlaiset vaatteet tai tahtooko olla samalla vai mahdollisella rinnakkaisluokalla kuin sisaruksensa?
”Me asuimme Kaavilla, kunnes muutettiin Jyväskylään yläkouluun. Koulu oli meille aiemmin tuntematon. Olisiko meidät pitänyt laittaa eri luokalle tuolloin, kun muutenkin oli meneillään iso elämänmuutos? Meitä ei sijoitettu eri luokille. En voi sanoa, että se olisi ollut väärä ratkaisu.”
Yksösen elämää Ekmark sai maistaa ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana, jolloin hän muutti pois lapsuudenkodistaan. Silloin itsensä piti ensimmäistä kertaa mieltää muuna kuin yhtenä kolmesta.
”Ehkä olisin oppinut jotakin juttuja itsestäni aikaisemmin, jos olisin ollut yksönen. Siitä, että ehkä olen oppinut itsestäni myöhemmin kuin yksöset, ei silti ole ollut haittaa minulle. Olen tehnyt elämässäni niitä juttuja, joita olen halunnutkin.”
Vaikka kolmoset ovat asuneet erillään jo vuosia, pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla asuva kolmikko pitää toisensa hyvin perillä kuulumisistaan.
”Viikottain ollaan yhteydessä.”
KAKSOSISTA kuulee sanottavan toisinaan, että he tekevät samanlaisia hankintoja toisistaan tietämättä samoihin aikoihin tai vaistoavat, jos toiselle on tapahtumassa elämässä jotakin merkittävää. Entä kolmosista, kerrotaanko heistä vastaavanlaisia kaupunkilegendoja?
Ei monikoilla ole olemassa mitään alitajuista yhteyttä, Ekmark vastaa, vaan monikoilla vain on poikkeuksellisen paljon yhteistä.
”Monikkosisarukset voivat näyttää samalta, he syntyvät ja kasvavat yhdessä ja perheessä, jossa heitä on kasvattaneet samat ihmiset samassa elämänsä vaiheessa. Koska monikot ovat paljon tekemisissä toistensa kanssa, he oppivat tuntemaan sisaruksensa todella hyvin.”
Täten monikkojen keskinäinen yhteys selittyy Ekmarkin mielestä sillä, että tiiviin yhteisen historian ansiosta sisarukset osaavat lukea toisiaan.
”Mutta tiedänkö, mitä veljeni tällä hetkellä ajattelevat, niin en tietenkään tiedä.”
Samankaltaisia veljekset toki ovat ja keskinäistä yhdenmukaisuutta korostaa sekin, että he ovat toistensa ainoat sisarukset. Ekmark näkee itsensä ja veljiensä olevan perusluonteeltaan eläväisiä, sosiaalisia, urheilullisia, tietyllä tavalla määrätietoisia ja iloisia. Eroja löytyy temperamenteissa ja kiinnostuksenkohteissa. Yksi veljeksistä on neljä senttiä pidempi kahta muuta, jotka ovat 184-senttisiä.
Hienoisia erovaisuuksia on ulkonäössäkin, mutta ne ovat ilmenneet vasta kasvun myötä. Siksi Ekmark tai veljensä, saati kukaan mukaan, eivät pysty tunnistamaan veljeksiä niistä valokuvista, jotka on otettu heidän vauva- ja taaperovuosinaan. Tunnistamisen vaikeus nostattaa eksistentiaalisen ajatuksen.
”Olenko sittenkään se veljeksistä, joka Samiksi nimettiin”, Ekmark vitsailee.
