Niina Kuhlman vei Pirkkain naisten lento- ja pesäpallon viralliseen sarjatoimintaan, ja seuraava nousija on jo mielessä: ”Jospa saisin mielet muuttumaan ensi keväänä”

Loukonlahdessa asuva Niina Kuhlman on itsekin kilpaillut jo neljässä lajissa

PIRKKAIN toiminnanjohtaja Niina Kuhlman uskoo Loukonlahden urheilualueen kehitykseen. Tänä kesänä hän kävi muutaman kerran Loukonlahden kentällä katsomassa Pirkkain naisten pesäpalloa.

NIINA KUHLMAN on saanut paljon aikaan niiden seitsemän vuoden aikana, minkä hän on toiminut Pirkkalan Pirkkain toiminnanjohtajana.

Viimeisimmät saavutukset ovat olleet naisten lento- ja pesäpallojoukkueiden saaminen mukaan viralliseen sarjatoimintaan.

”Seuraava laji voisi olla koripallo. Naisten kuntosarjan joukkueemme olisi viime keväänä saanut paikan liiton alimmalla sarjatasolla, mutta pelaajat eivät halunneet nousta. Jospa saisin mielet muuttumaan ensi keväänä”, Kuhlman pohtii.

KUHLMAN (os. Vanne) syntyi vuonna 1975 Härmälässä urheiluperheeseen. Isä toimi Tampereen Pallo-Veikkojen puheenjohtajana, hän ja äiti ovat edelleen seuran aktiivijäseniä.

Esikoinen Niinan ollessa 7-vuotias hän aloitti joukkuevoimistelun Rantaperkiön Iskussa. Valmentajana toimi koko uran ajan Aira Ikonen.

”Joukkuevoimistelu oli lajini vuoteen 1996 saakka, voitimme silloin SM-hopeaa Seinäjoella. Olin sen jälkeen vuoden au pairina San Diegossa Kaliforniassa ja siellä aloin treenata kilpa-aerobicia”, Kuhlman muistaa.

Kuhlman opiskeli tradenomiksi, meni naimisiin ja sai kaksi poikaa. Miehen työn takia puolitoista vuotta vierähti Singaporessa.

NINA KUHLMAN kuvailee toiminnanjohtajan pestiä hektiseksi. ”Koko ajan pitäisi kehittyä.”

TAMPEREELLE palattuaan Kuhlman aloitti ratsastuksen. Hän innostui myös seuratyöstä ja toimi muutamassa seurassa vapaaehtoisena.

”Vuonna 2005 muutin Pirkkalaan poikien kanssa. Kun he aloittivat salibandyn ja minä työn Suomen Palloliitossa, niin aikaa ratsastukseen ei enää ollutkaan. Kun vein poikia treeneihin, niin vähitellen syttyi palo pelata lajia itsekin ja olen pelannut alasarjoissa sen ajan mitä Pirkkalassa olen ollut työssä”, Kuhlman sanoo.

Pojista vanhempi lopetti kaksi vuotta sitten armeijan takia, nuorempi pelasi vielä viime kaudella Pirkkain Suomi-sarjan joukkueessa.

”Vanhemman perheeseen syntyy lapsi alkuvuodesta 2024 eli pian pitää totutella elämään mummona. Loukonlahdessa asun edelleen. Työn ja harrastusten lisäksi aikaa vie toimiminen kunnanvaltuustossa ja yhdyskuntalautakunnassa, pääsin läpi vuoden 2021 vaaleissa”, Kuhlman sanoo.

AKTIIVISUUTTA ja energiaa siis tarvitaan, että jaksaa tehdä kaiken hyvin. Kuhlman oli aktiivinen myös seitsemän vuotta sitten, kun työ Pirkkalassa alkoi.

”Olin menossa Helsinkiin poikien salibandyturnaukseen, kun kuulin silloisen Pirkkain toiminnanjohtajan irtisanoutuneen. Saman tien ilmoittauduin työhaastatteluun ja sain työn. Monet aiemmat kurssit ovat luoneet hyvän pohjan työlle.  On vaikea kysymys olenko tässä eläkeikään saakka, mutta onhan se mahdollista”, Kuhlman pohtii.

Kolmosdivarin salibandyjoukkue on aloittanut harjoitukset ja kausi alkaa 1. lokakuuta.

”Tämä taso on itselle ja muillekin sopiva. Ei ole halua nousta. Matkat pitenisivät, nyt pisin pelimatka on Orivedelle”, Kuhlman sanoo.

PIRKAT palkittiin viime helmikuussa Tampere-talossa Hämeen Liikunnan ja Urheilun gaalassa vuoden 2022 parhaana HLU:n seurana.

”Työ on hektistä, koko ajan pitäisi kehittyä. Samaan aikaan etenkin vapaaehtoisten ja yhteistyökumppaneiden löytäminen on aina vain haastavampaa”, Kuhlman myöntää.