VIIME keväänä perheemme 10-vuotias alkoi haaveilemaan urheilujuomasta, jonka hinta on moninkertainen muihin vastaaviin juomiin verrattuna. Hän oli vakuuttunut, että juoman avulla hänestä tulee vielä parempi pelaamaan jalkapalloa ja juomasta saisi lisää voimaa ja energiaa.
Ehkä tärkein syy juomasta haaveiluun oli kuitenkin se, että hän voisi laittaa kuvan urheilujuomapullosta luokan poikien WhatsApp-ryhmään. Pojilla oli jo kisa käynnissä siitä, kenellä on pisin rivi kyseisen merkin urheilujuomapulloja hyllyn koristeena.
Lapseni tuntisi kuuluvansa joukkoon, jos hänelläkin olisi tuota urheilujuomaa mitä muillakin.
HILJATTAIN osallistuin koulutukseen, jossa pyydettiin miettimään, millainen olisi unelmieni seurakunta. Mitä sinä olisit tuohon vastannut?
Itse laitoin silmät hetkeksi kiinni ja ajattelin mielessäni yhteisöä, jossa jokainen voisi kokea kuuluvansa joukkoon ihan sellaisena kuin on.
Unelmien seurakunnassa olisi merkityksellistä toimintaa kaiken ikäisille ja kaikenlaisten elämäntilanteiden keskellä eläville eikä tuohon yhteisöön kuulumista tarvitse ansaita millään mitattavilla meriiteillä.
Unelmien seurakunta olisi paikka, jossa jokainen kokisi tulevansa kohdatuksi ja hyväksytyksi omine vahvuuksineen ja heikkouksineen eikä kenenkään tarvitsisi kokea riittämättömyyden pelkoa.
TÄSSÄ maailmassa, jossa kuluttamisen kautta etsitään elämän merkityksellisyyttä ja tavoitellaan joukkoon kuulumista ja jossa yksinäisyys lisääntyy lisääntymistään, voi seurakunta tarjota jotain ihan muuta.
Yhteisöllisyyden lisäksi, seurakunnassa voidaan myös yhdessä kohdata pyhää ja päästä lähemmäksi sitä, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys.
Kun avasin silmät, jäin vielä pohtimaan mikä osa ajattelemastani on jo totta ja mikä vielä unelmaa.
