OLEN kuullut useasti elokuussa kysyttävän: ”Onkohan jo syksy?” ja toteamuksen: ”Nyt kun on syksy.”
Elokuu on siirtymäaikaa kesästä syksyyn. Suurin osa lapsista ja nuorista ovat aloittaneet jo syyslukukauden. Arkeen palataan askel kerrallaan.
Aikuisilla siirtymä on joustavampi. Osa saattaa yhä pitää lomiaan elokuun aikana – vielä syyskuussakin.
Monille syksy on jo alkanut, vai onko? Pidän itse määritelmästä ”terminen syksy”. Määritelmän mukaan syksystä voidaan puhua, kun vuorokauden keskilämpötila pysyy alle +10°C.
Syksyyn siirtyminen vaihtelee siis määritelmästä toiseen. Kaikella on oma aikansa – siirtymälläkin.
Suomessa saamme nauttia vuodenaikojen rikkaudesta. Vaikka kesä on ihanaa aikaa, on mielestäni syksy vuodenajoista kaunein. Olen kiitollinen siitä, että voimme Suomessa kokea syksyn koko väriloiston.
Vaikka syksy ei olisi mieleisin vuodenaikasi, voi siitä löytää paljon hyvää ja kaunista. Luonto uusiutuu ja jokaiselle värille on oma paikkansa. Kauniiden värien lisäksi iloitsen aurinkoisista iltapäivistä, lätäköistä kaduilla, myrskytuulista, sateesta – pilvien kaikista eri sävyistä ja muodoista.
Mitä hyvää ja kaunista sinä löydät syksystä?
EHKEI se liity luontoon lainkaan… Voinet nauttia mahdollisuudesta kotoilla ja käpertyä sateisina päivinä hyvällä omalla tunnolla viltin mutkaan. Arjesta, joka tuo turvaa. Töiden, koulujen, opintojen ja harrastusten alkamisesta. Ystävien ja läheisten tapaamisesta – toisten huomioimisesta.
Kaikki tämä luonnon kauneus ja siirtymä syksyyn muistuttaa Jumalasta. Luotu on tarkoitettu hyväksi, vaikka välillä sateinen keli vetäisikin mielen matalaksi.
Rankimpienkin sateiden takana on rakastava Jumala.
