Häiriköt näyttäytyivät.
Ei Iita vaan luuta on nostettu Killon päiväkodin lipputankoon jonain iltapuhteena.
Lepomoision kentän laidalla roikkuvat keinut yhden ketjun varassa.
Vanhemmat kirjoittelevat yleisönosastoon kirjoituksia, kun kenttien pukukopeista viedään pallot ja muut pelivälineet. Kerran viikossa rikottavat ikkunat yhteiskunnan omistuksessa olevista rakennuksista eivät saa aikuisia enää hytkähtämään.
Mikä näiden kepposten tekijöitä riivaa. Syksyn tuloko saa nuoret aggressiivisiksi.
”Kyllä tuo minusta on jo lipputangon häpäisemistä, Killon päiväkodin johtaja Anna-Liisa Reponen on närkästynyt. Miten me se tuolta saadaan alaskaan, kun narut on viskattu puuhun.
Killon päiväkodin tiloja käyttävät iltaisin ja viikonloppuisin harjoitustiloina soittelevat nuoret. Ehkei soittajilta aikaa liikenekään pahantekoon, vaan asialla ovat olleet heidän kuuntelijansa ja ihailijansa.
Luuta lipputangossa ei ole ainoa harmittelunaihe päiväkodin työntekijöille. Edelliskesänä menivät viljelmät, kukat sen sileän tien, kun kukkalaatikot oli kesäloman aikana viskelty sinne tänne. Tänä kesänä ovat karviaiset saaneet kyytiä.
Juttu on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 25.8. 1983.
