Ongelmalliset tontitkin menevät lopulta kaupaksi
KUN taloja lähdetään tekemään raakaan metsään, on selvä, etteivät kaikki rakennuspaikat ole aivan ongelmattomia.
Järvenpään omakotialueelle on jäänyt pläntti sinne toinen tänne toistaiseksi rakentamatta, ja muutama rakennuspaikka on saanut vähitellen ongelmatontin maineen.
Mikä tekee jostain rakennuspaikasta vastentahtoisen ja epämieluisan? Miten kunta sitten lopulta myy nämä pahat paikat?
Ollikantien ja Muurainkujan kulmassa oleva tontti on jäänyt ympärille nousevien talojen puristukseen. Se ei tunnu kelpaavan kenellekään.
Ensimmäisen kerran tontti oli haussa vuonna -81 ja sen jälkeen sitä on kaupattu uudelleen kahteen kertaan. Kolme kertaa tontti on myönnetty jollekin rakennusaikeissa olevalle perheelle ja kolme kertaa samasta tontista on tullut luopumisesta kertova paperi bumerangina takaisin.
”Ei se mahdoton paikka ole”, mittausteknikko Arimo Kyllönen kiistää käsitykset toivottomasta talon paikasta.
”Se näyttää hurjalta, mutta aktiivinen rakentaja saa kohtuukustannuksin täyttömaata alueen muilta rakentajilta. Sieltä tulee jatkuvasti ylimääräistä maata tuohon Vähäjärven rantaan urheilukentän pohjaa varten. Tietysti tiivistäminen teettää työtä.”
Juttu on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 11.8. 1983.
