Istun rannalla mietteissäin
ja katson aavalle päin.
On hämärä elokuun ilta,
järven yllä sumujen silta.
Katsoessani Luojan töitä,
kaipaan kesän valoisia öitä.
Linnut lähtevät pesästä,
mutta vielä hetken nautin kesästä.
Ilmassa leijuu viljan tuoksu.
Mietin kuinka nopeaa
on vuodenaikain juoksu.
Kevät ja kesä on toivon aikaa,
syksy korjaa sadon,
talvessa on taikaa.
Myös ihmiselo pyörii
vuodenaikain mukaan.
Luojan luomaa ajast’aikaa
ei horjuttaa saa kukaan.
Ritva-Liisa Lahtela
Pirkkala