Elokuun ilta

Istun rannalla mietteissäin

ja katson aavalle päin.

On hämärä elokuun ilta,

järven yllä sumujen silta.

Katsoessani Luojan töitä,

kaipaan kesän valoisia öitä.

Linnut lähtevät pesästä,

mutta vielä hetken nautin kesästä.

Ilmassa leijuu viljan tuoksu.

Mietin kuinka nopeaa

on vuodenaikain juoksu.

Kevät ja kesä on toivon aikaa,

syksy korjaa sadon,

talvessa on taikaa.

Myös ihmiselo pyörii

vuodenaikain mukaan.

Luojan luomaa ajast’aikaa

ei horjuttaa saa kukaan.

Ritva-Liisa Lahtela

Pirkkala