Tällaista on Teivon Ravikoulussa, jossa ei kisailla, kenellä on parhaat varusteet: pääasia on yhdessä tekeminen ja hevosten hyvinvointi

RAVIKOULUN leirille osallistuivat ylöjärveläinen Melina Vernikos (vas.), pirkkalalainen Mico Johansson, nokialainen Aila Moilanen ja tamperelainen Elsa Suikkanen. Kuva: Vilma Kaura.

SHETLANNINPONIT Ella, Pena ja Elvis seisoskelevat kaikessa rauhassa perjantaipäivänä Teivon Ravikoulun tallin käytävällä. Ponien kimpussa häärii yhteensä 11 alakouluikäistä ponileiriläistä, joiden tehtävänä on laittaa ravurit valmiiksi ajoa varten.
Ensin vuorossa on ponien puunaus, eli harjaus ja kavioiden putsaus.

Pirkkalalainen Mico Johansson, 11, nokialainen Aila Moilanen, 11, ylöjärveläinen Melina Vernikos, 8, ja tamperelainen Elsa Suikkanen, 10, ovat saaneet tänään laitettavakseen Ella-ponin, jota ke kehuvat Penan ja Elviksen tavoin erittäin leppoisaksi ja ihanaksi poniksi.

– Nää on kaikki kivoja ja rauhallisia. Mutta Ella on semmoinen, että se tykkää pussailla, lapset kertovat.

Samalla hetkellä saammekin tästä esimerkin, kun Ella päättää lipaista sitä rapsuttavan toimittajan kättä. Mitä muuta lapset ovat oppineet poneista viisipäiväisellä leirillä?

– Ollaan opittu, miten hevosten kanssa toimitaan, ja miten ne valjastetaan ja miten niillä ajetaan kärryillä, Mico Johansson kertaa.

– Ja sitten ollaan opittu, millaisista tuntomerkeistä tunnistaa terveen hevosen, Suikkanen lisää.

Kertokaahan sitten tietämättömille, miten hevoselta mitataan lämpö.

– No pepusta, lapset nauravat.

Pääasia hevosten hyvinvointi ja yhteistyö

Teivon Ravikoulun vastuuohjaaja, leirinvetäjä Nora Rantanen sanoo, Ravikoulun lapsille suunnatussa toiminnassa tärkeintä onkin se, että lapset oppivat hevosten hyvinvoinnista ja niiden kanssa työskentelemisestä.

– Tämä on matalan kynnyksen toimintaa, jossa lapset pääsevät tekemään yhdessä. Samalla kun he oppivat hevosista ja niiden hoitamisesta, he oppivat myös yhteistyötä toisten lasten kanssa. Täällä ei kisailla siitä, kenellä on parhaat varusteet, vaan pääpointti on se, että hevosilla ja lapsilla on kivaa ja hyvä olla. Uskallan myös sanoa, että ravikoulussamme ei ole kiusaamista.

Ja vaikka pääpaino onkin hevosten hoitamisessa ja niiden kanssa puuhastelussa, päästään ravikoulussa myös ajamaan kärryillä Teivon raviradalla. Rantanen sanookin, että lapsille ravikoulun leirit ja kerhot ovatkin erinomainen väylä tutustua raviurheiluun ohjatusti.

– Toiminta on helppoa ja turvallista. Ponimme ovat niin kilttejä ja tottuneita hommaan, että lapset voi päästää radalle kärryjen kanssa niin, että vastuuohjaaja ei nouse kyytiin. Ponit tietävät, mitä tehdä.

Ravikoulutoiminta on myös kohtuuhintaista verrattuna vaikkapa ratsastuskouluun. Rantasen mukaan esimerkiksi kerran viikossa kokoontuva ponikerho maksaa 135 euroa kaudelta, eli 9 euroa kerta.

KURAKELIN jäljiltä ponit pääsivät pesulle. Kuva: Vilma Kaura.

Ponikerho ja hoitokerho alkavat syksyllä

Kesän jälkeen Teivon Ravikoulussa pyörähtävät taas käyntiin eri ikäisille lapsille suunnatut ponikerhot, jotka kokoontuvat kerran viikossa.

Ponikerhoissa opetellaan hevosten ja ponien perustuntemusta ja käsittelyä sekä tutustutaan niiden hoitoon. Lisäksi kerhoissa päästään ajamaan kärryillä ja nousemaan ratsaille.

Kerran viikossa Ravikoulussa kokoontuu myös hoitokerho, jossa pääpaino on nimensä mukaisesti ponien ja hevosten hoidossa.

Teivon Ravikoulu on myös osa Suomen Harrastamisen mallia, joka tarjoaa peruskoululaisille maksuttomia harrastuksia koulupäivien yhteydessä.

– Teemme yhteistyötä Ylöjärven, Pirkkalan ja Tampereen kanssa. Koululaisia käy neljä ryhmää viikossa, vastuuohjaaja Nora Rantanen kertoo.

Ravikoulun hevoset auttavat myös erityislapsia ja -nuoria

Lähihoitaja-koulutuksen saanut Rantanen ohjaa myös erityisryhmiä ja hevosavusteista toimintaa.

– Teemme yhteistyötä Taysin lasten psykiatrian ja nuorten osaston kanssa. Meillä käy nepsy-lapsia, joilla on haasteita esimeriksi tunne-elämätaitojen kanssa.

Rantasen mukaan hevosavusteisessa toiminnassa pääpointtina on hevosen hoitamisen ja läsnäolon tuoma hyvinvointi ihmisille.

Rantasen yksi mieleenpainuvimmista asiakkaista on ollut tyttö, joka sairastaa Touretten oireyhtymää. Neurologiselle sairaudelle ovat tyypillisiä tic-oireet, eli hallitsemattomat kohtaukset, jotka voivat pitää sisällään lihasliikkeitä ja äännähdyksiä.

– Tällä tytöllä tic-oireet hävisivät miltei kokonaan, kun olimme hevosen kanssa. Hänen äitinsä kiitti meitä itku silmässä. Tämä on jäänyt itselläni parhaiten mieleen siitä, miten rentouttava ja rauhoittava vaikutus hevosella voi olla.