42-VUOTIAS Marko ei halua nimeään tähän lehtijuttuun, sillä kyse on hänen alaikäisen lapsensa raha-asioista. Mutta muuten hän puhuu mielellään siitä, miksi on päätynyt puolisonsa kanssa sijoittamaan perheen 3-vuotiaan pojan lapsilisät osakeindeksirahastoihin.
– Säästäminen ja sijoittaminen on ollut minulle luontevaa jo ihan siitä saakka, kun minulla on ollut omia tuloja. Olen aina pyrkinyt siihen, että laittaisin säästöön 10 prosenttia tuloistani.
– Omat vanhempani eivät olleet osakesijoittajia, mutta sijoittivat tavallaan. Heillä oli omistusasunto, jonka lainaa he lyhensivät. Varmaan heillä oli myös puskurirahaa yllätysmenoja varten. Kotona oli myös periaate, että ei pidä syödä enempää kuin tienaa.
Tamperelainen Marko muistelee , että hänen omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan myöskään koulussa ei juuri sivuttu raha-asioita.
– Nyt olen kuullut, että kouluissa opetetaan muun muassa henkilökohtaista budjetointia. Se on oikein hyvä asia. Näin tietoa tulee heillekin, joille se ei tule kodin kautta, hän sanoo.
”Ei edellytä taitoja”
Marko alleviivaa, että osakeindeksirahastoihin sijoittaminen ei edellytä mitään valtavia sijoitustaitoja.
– Ei tämä missään nimessä vaikeaa ole. Vaikeus on lähinnä siinä, että onnistuuko säästämään sen 100 euroa. Harrastamme vaimon kanssa muutenkin sijoittamista, kun molempien talousasiat ovat kunnossa ja pystymme siihen.
Hän toteaa, ettei hänen oma tapansa sijoittaa ole järin riskialtis.
– Enhän ota kovin aktiivista näkemystä mihinkään yksittäiseen yritykseen, vaan sijoitukseni leviää kymmeniin yrityksiin. Tapani on hyvin konservatiivinen ja vastaa käytännössä vain kuukausittaista säästämistä.
Marko uskoo, että perheen esikoispoika ja tällä hetkellä myös perheen ainoa lapsi tulee olemaan 70-vuotiaana varsin tyytyväinen, jos on jatkanut 100 euron säästämistä senkin jälkeen, kun on itse päättänyt raha-asioistaan.
– Kun opettelee jäämään joka kuukausi plussan puolelle rahallisesti, elämä on stressivapaampaa, hän toteaa.
Haastateltavan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
