ON paljon sellaisia ominaisuuksia, joita haluaisi itselleen. Sellaisia ovat hyvyys, kärsivällisyys ja itsehillintä, vaan mistä niitä saisi? Sitä haluaisi jakaa muille iloa, rakkautta, lempeyttä ja ystävällisyyttä, mutta mistä voimia moiseen?
Tietysti sitä toivoisi myös olevansa ystävällinen, mutta silloin tulee olo, ettei kukaan voi olla noita kaikkia. Pystyykö ihminen edes yrittämällä jakamaan kaikkea tuota?
Tavallisesti onkin niin, etteivät omat voimat ja taidot riitä, mutta silloin voi pyytä apua.
MISTÄ noissa kaikissa kauniissa sanoissa ja teoissa onkaan kysymys? Jeesus ei ole jättänyt meitä yksin, vaan seuraa meidän kulkuamme! Näitä asioita saamme pyytää joka päivä ja iloksemme voimme vielä todeta, että antaessaan saa.
Jeesus ohjaa, puolustaa ja jakaa lahjojaan meille joka päivä. Nämä ovat lahjoista parhaimpia, koska niitä jakaessa itse ei köyhdy, vaan saa hyvän ja onnellisen mielen.
MISTÄ Jeesus sai mahdollisuuden antaa tämän kaiken meille? Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Markuksen evankeliumin luvussa 9 se kerrotaan: ” Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa ja pilvestä kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!’ Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.”
Näin Jumala vahvisti Jeesuksen jumalallisen voiman. Tämä voima on myös meidän kanssamme.
