MISSÄ tilanteessa pyydetään armoa? Kenellä on valta armahtaa? Mitä armo oikein tarkoittaa?
Paljon puhutaan siitä, että ihmisen on opittava olemaan armollinen itselleen. Useinhan olemme itse ankarimpia tuomareita omille teoillemme tai tekemättä jättämisillemme. Itsesyytökset voivat täyttävät mielemme tai saatamme hävetä niin, että haluaisimme vaipua maan alle. Silloin ei auta toisten vakuuttelu, ettei asiaa kukaan enää hetken päästä muistaisi.
JUMALAN armo ja anteeksianto ovat kristillisessä puheessa tuttuja sanoja. Toisinaan ne jäävät vain sanoiksi, jos emme saa kokemusta siitä, että olemme armahdettuja. Onko kyse silloin siitä, ettemme koe tarvitsevamme armoa vai ehkä siitä, ettemme kykene ottamaan anteeksiantoa vastaan?
Jos emme kykene antamaan itsellemme anteeksi, voi olla vaikea uskoa ja luottaa Jumalan anteeksiantoon. Toisaalta, Jumalan anteeksiantava rakkaus voi muuttaa elämämme, jos se pääsee suojamuurimme läpi. Sitä varten ei tarvitse olla täydellinen, saa epäonnistua ja tehdä virheitä. Jumala tuntee meidät läpikotaisin ja rakastaa meitä siitä huolimatta. Se jos mikä on armoa, että rakkautta ei tarvitse eikä edes voi ansaita.
NÄIN lauloi jo rokkipappi Tarvo Laakso aikoinaan:
Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni
JUMALAN armoa voi ja kannattaa pyytää joka päivä. Se tarkoittaa Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen turvaamista. Armo kannattelee silloinkin, kun siihen ei jaksa luottaa.
