HÄRMÄLÄN alueen historiasta löytyy merkkipaaluja, joita muistella, kun omakotiyhdistyksellä on ikää tasan 90 vuotta. Sitä juhlistetaan tulevana sunnuntaina Ilmailunkadun peräkonttikirppiksellä.
Isoin juttu on Tampereen lentokenttä, joka toimi Härmälässä 1980-luvun alkupuolelle asti. Sitten kentän kiitorata muutettiin Ilmailunkaduksi ja asuinalueen kyljessä alettiin urheilla ja messuilla Pirkkahallissa.
”Kyllä kentältä on tullut itsekin lennettyä matkustajakoneella. Reittilentoja oli aikanaan paljon, Helsinkiin, Tukholmaan”, kertovat härmäläläiset Juhani Skogberg ja Markku Salonen.
He ovat varsinaisia Härmälän veteraaneja, ainakin Skogberg, jonka asuu synnyinkodissaan Perkiönkadulla 1920-luvulla valmistuneessa tyyppitalossa, mies painottaa. ”Ei täällä ole rintamamiestaloja, kun talot on rakennettu ennen sotia, hän sanoo. Skogbergin isä muutti Härmälään 1936 Santahaminasta Härmälään siirtyneen Valtion lentokonetehtaan mukana. Perkiönkadun taloon perhe päätyi 1950-luvulla.
Markku Salonen on härmäläläinen vuodesta 1979. Hän kutsuu itseään reilusti Perä-Härmälän asukkaaksi. ”Muutimme Messukylästä vähän sattumankaupalla, kun löytyi kiva asunto. Ensimmäisen Tarmonkadulla sijainneen asuintalomme hirret oli siirretty lentokentän alle jääneestä Säynäväjärven talosta, jonka valtio lunasti kentän tullessa Härmälään”, Salonen kertoo.
Nykyisin Salonen asuu Timonkadulla, ja talo on 1938 valmistunut tyypillinen rintamamiestyylinen omakotitalo.
Heli ja Yrjö Hildén edustavat Härmälän tuoreempaa asujaimistoa. Eivät hekään ihan keltanokkia ole.
”Rakensimme talon 1985-86 uudelle alueelle Pilotinpolulle. Paikka oli kiitoradan viereistä peltoa ja heinikkoa. Talo piti paaluttaa”, Messukylän ja Multisillan kautta Härmälään tullut Hildén muistelee.
”Pääsi asumaan lähemmäs työpaikkaa. Olin 1971 alkaen töissä lentokonetehtaalla, sittemmin Sarankulmassa Instrumenttitehtaalla, joka muuttui Valmet Automationiksi”, kertoo Hildén.
Nyt lentokentän autius on poissa, kiitos korkean meluvallin ja isoksi kasvaneiden mäntyistutusten.
MATKUSTAJALIIKENNE siirtyi Pirkkalaan 1979, mutta Härmälän lentokenttä palveli vielä muussa käytössä vuoteen 1983 asti. Heli Hildén kertoo hänkin lentäneensä Härmälästä, vaikkakin pienkoneen kyydissä.
”Oli purjelentoa, lennokkien lennätystä, laskuvarjohyppyjä”, härmäläläiset muistelevat.
Historia näkyy maastossa. Kentän alkuperäinen Ilmavoimien lentokonehalli on vielä paikoillaan messukeskuksella, ja vanha pieni matkustajaterminaalikin nököttää omakotialueen keskellä seinällään ”Tampere”-kyltti.
Kiitoradalle on nyt tehty Ilmailunkatu ja reunoille pysäköintialueet.
Parkkipaikalla näkyy yhä valkoista maalia, joka on ohjannut lentokoneita. Jossain kohdin asfalttia on kuorittu. Siinä on ollut leveät valkoiset nuolet opasteeksi.
”Olemme nyt Veriladonsuolla”, Juhani Skogberg sanoo Heiskalankadun ja Ilmailunkadun risteysalueella.
Skogberg kertoo tietävänsä, miksi Ilmailunkatua autoilevat kärsivät säännöllisin väliajoin tömähtävistä ”jumpsuista”.
”Kiitorata oli pohjustettu hyvin vain tässä keskellä, mihin koneet laskeutuivat. Ilmailunkatu tehtiin tästä tietämättä kiitoradan reuna-alueelle, missä ei ollut tehty kunnon pohjatöitä.”
Skogberg muistelee, että aamun ensimmäinen lento laskeutui Härmälään aamukuudelta.
”Sitä heräsi ihmeissään, jos ei kuullutkaan koneen jarrutusääniä. Kun vilkaisi ulos ja näki sumuisen taivaan niin tiesi syyn aamukoneen poissaololle”, Skogberg muistelee.
TAKAISIN tähän päivään. Iso muutos on tulossa pian Härmälään ratikan huristaessa Nuolialantietä pitkin.
”Niin, jos tulee. Jos pirkkalalaiset ottavat sen”, Härmälän väki virnistelee.
”Kun se tulee”, Markku Salonen sanoo. Nelikkoa arveluttavat isot pysäkkivälit. Härmälään ei ole heidän mukaansa tulossa juuri bussien syöttöliikennettä raitiotien varteen. Vain Härmälänrannasta, ja Ilmailunkatua kulkisi myös bussi.
”Sikäli ratikka on hyvä, että autoliikenne Nuolialantiellä vähenee. Siellä se näkyy eniten”, Heli Hilden toteaa.
PIRKKALASSA keskustellaan paraikaa Härmälän kanssa samankaltaisen Killon omakotialueen uudistamisesta. Kyse on siitä, millaisia taloja tonteille saa rakentaa tai nykyisiä remontoida.
Härmälässä sävelet ovat omakotiväen mukaan selkeät.
”Talon ulkomuotoa ei saa muuttaa suojelluilla alueilla, joita on Rantaperkiössä ja vanhan Härmälän alueella. Tietyillä tahoilla voi olla oikeus lisärakentamiseen, lähinnä pihasaunaan voi saada luvan, jos kaavamerkinnät antavat tontilla myöten”, Juhani Skogberg selvittää.
Härmälään on valmistunut vain yksittäisiä uusia omakotitaloja sitten 1980-luvun puolivälin laajennuksen.
”Härmälässä on noin 600 omakotitaloa. Laskin ne kartalta”, omakotiyhdistyksen jäsenrekisterin pitäjä Yrjö Hildén hymyilee. Näin 65-70 prosenttia on yhdistyksen jäseniä.
Omakotiyhdistys ei erottele Rantaperkiötä ja Härmälää, vaan kaikki kuuluvat yhdistyksen siipien alle.
Skogberg on Härmälän kävelevä tietosanakirja.
”Virallisesti kaupunginosien raja kulkee linjalla Talvitie, Lentokentänkatu, Metsolankatu”, Skogberg sanoo.
”Tiesitkö, että Härmälässä on taloja, joiden hirret on siirretty tänne Terijoen huviloista. Meidän naapurissakin on yksi sellainen”, hän sanoo.
Terijoki on sodassa Venäjän puolelle jäänyt upea Suomenlahden rannan lomailualue lähellä Pietaria.
”Meidän talossamme on puolestaan Tampereen keskustasta purettujen puutalojen hirsiä ajalta, kun kivitalot syrjäyttivät puutalot siellä.”
Härmälän peräkonttikirppis Ilmailunkadulla su 11.6. klo 10-16.