Pyhäjärven rantamilla kevätaamu koittaa,
kirkonkellot kumahdellen sunnuntaita soittaa.
Pyhäjärven rantamilla etelästä tuulee,
pirkkalainen kirkkokansa messukutsun kuulee.
Pyhäjärven aallokossa toutain tutkii pohjaa,
rantaan Kirkkoveräjälle jäämit veneen ohjaa.
Suupantiellä siili pieni piikkipuvun sulkee,
nuoret neidot, äidit, lapset Naistenmatkaa kulkee.
Pirkkalankoivun hiirenkorvat aueta jo alkaa,
seurakunta sanan kuuloon rientää juoksujalkaa.
Kiitos olkoon Jumalalle seurakunnastamme!
Kiitos kevään kauneudesta, kotikirkostamme!
TÄLLAISEKSI voisi kuvitella matkanteon Pirkkalan Vanhaan kirkkoon entisaikoina. Nyt meillä on keskellä kylää moderni kirkko, jonne satavuotias Pirkkalan Kirkkokuoro kutsuu väkeä kansanmessuun tänä sunnuntaina. Pirkkalainen messu on kuoron omaa tuotantoa, mukana virtuoosiset Finngipsin soittajat.
Kuoron arkistoa selaillessani laskin, että kuoronjohtajakaudellani vuodesta 1991 alkaen kuoroon on kuulunut noin sata laulajaa. Osa on ollut mukana lyhyen aikaa, osa vuosikymmeniä, jo edellisen kanttorin Pentti Seppälän aikana.
Pirkkalan Kirkkokuoron perusti keväällä 1923 kanttori Matti Viherkoski. Alkuaikoina toiminta oli kituliasta, mutta sotien jälkeen kuoro aktivoitui laulavien Karjalan evakkojen myötä.
Monenlaisia muistoja on jäänyt kuororetkiltä: Saarenmaan lautalla jäimme hissiin jumiin ylipainon takia, ja huoltomies kehotti meitä dieetille.
Bussin ikkunan rikkouduttua ajon aikana poliisit pysäyttivät auton, koska ohikulkijoilta oli tullut ilmoitus ”keikkabussista, jossa tapellaan niin että ikkunat lentelevät”.
Kaikesta on selvitty huumorilla ja hyvällä yhteishengellä. Psalmi 98 kuvaa kuoromme tärkeintä tehtävää: ”Laulakaa
Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.”
